"No?"
"Ja sitten? Mitä sitten?"
"Niin, hän makaa niin hiljaa lumessa — kauan jo maannut. Hän makaa — lumessa — vielä!"
Asuintoverit katsahtivat neuvottomina toisiinsa.
"Kuka makaa lumessa?"
"Hän, Unga. Hän katsahti minua — katseessaan — ja sitten…"
"Ja sitten?"
"Sitten otti hän puukon, näin juuri. Ja sitten — kerran — kaksi kertaa — hän oli heikko. Minä pääsin eteenpäin niin hitaasti. Mutta siellä on paljon kultaa — paljon, paljon kultaa."
"Missä on Unga?" Malemute Kid luuli hänen makaavan kuolleena peninkulman tahi parin päässä hänen majastaan. Hän ravisteli mieletöntä kaikin voimin ja kysyi uudelleen: "Missä on Unga? Kuka on Unga?"
"Hän — on — lumessa."