"Koira!" kirkaisi hän halveksivasti kaataen minut lumeen. "Sika!" Ja sitten nauroi hän taas, niin että hiljaisuus vavahteli, ja palasi takaisin kuolleen ääreen.
"Kuten jo sanoin — kaksi kertaa pisti hän puukon rintaani; mutta hän oli heikko, enkä minä ollut vielä määrätty kuolemaan. Olisin mielelläni jäänyt sinne sulkeakseni silmäni viime uneen noiden kahden ääressä, joiden elämä oli tuhonnut minun elämäni ja ohjannut jalkani tuntemattomille poluille. Mutta minulla oli velka joka ei antanut mielelleni rauhaa.
"Tie oli pitkä, pakkanen ankara ja ravintoa vähän. Pellysit eivät olleet tavanneet hirviä, josta syystä he olivat ryöstäneet varastoni. Niin olivat myöskin nuo kolme miestä tehneet; mutta he makasivat kuolleina majassaan minun kulkiessani ohitse. Sen jälkeisistä tapahtumista en muista mitään muuta kuin että saavuin tänne ja sain ruokaa ja tulta, paljon tulta."
Hän vaikeni ja ryömi lähemmäksi tulta. Rasvalampun lepatteleva valo leikki seinällä ja loi huoneeseen kummallisia ja synkkiä varjoja.
"Mutta Unga!" huudahti Prince. Hän eli yhäti noissa tapahtumissa.
Uusi Odysseus 85
"Unga? Hän ei halunnut syödä riekonlihaa. Hän makasi hänen rinnallaan käsivarret kietoutuneina hänen ympärilleen ja kasvot hautaantuneina hänen keltaisiin hiuksiinsa. Siirsin nuotion lähemmäksi, ettei hän tuntisi pakkasta, mutta hän ryömi toiselle puolelle. Eikä hän halunnut syödä. Siten makaavat he vieläkin siellä lumihangessa."
"Ja te?" kysyi Malemute Kid.
"En tiedä. Akatan on pieni saari, enkä minä halua palata sinne takaisin elämään maailman ääressä. Elämällä ei ole minulle paljon tarjottavaa. Voinhan mennä Constantineen — siellä saavat lyödä minut rautoihin ja vetää nuoran kaulaani — silloin saan nukkua. Ja kuitenkin — ei, en tiedä!"
"Mutta sehän oli murha, Kid", huomautti Prince.