Produced by Tapio Riikonen
VILLIPETO
Kirj.
Jack London
Suomentanut Maunu Korpela
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Suomi, 1920.
I.
Sam Stubener luki huolettomasti ja nopeasti päivän postin. Ammattinyrkkeilijöiden impressariona hän oli tottunut kaikenkarvaisiin kirjeisiin. Jokaisella vedonlyöjällä ja vedonlyöjän ystävällä oli uudistuksia ja parannuksia ehdotettavanaan. Hän tiesi, että hänen postinsa aina sisälsi yllätyksiä, uhkauksia hänen henkeään vastaan sekä lievempiä vahingoittamisyrityksiä m.m. kaniininjalkafetishien tai onnea tuottavien hevosenkenkäostotarjousten muodossa, taikka koetettiin häntä saada ostamaan jotain arvotonta roskaa neljännesmiljoonan hinnasta. Sen jälkeen kuin hän eräänä päivänä oli saanut vastaanottaa lynkatun neekerin nahasta tehdyn partaveitsihiasimen sekä Kuolon laaksosta löydetyn valkoihoisen kuivatetun sormen, oli hän vakuutettu siitä, ettei postinkuljettaja enää koskaan kykenisi tuomaan hänelle mitään, joka hämmästyttäisi häntä. Mutta tänä päivänä aukaisi hän erään kirjeen, jonka hän luki kaksi kertaa, pani sen sitte taskuunsa ottaakseen sen kohta jälleen kolmatta kertaa luettavakseen. Se oli leimattu jossakin Siskioyn kreivikunnassa ja kuului seuraavasti:
"Rakas Sam!
Ette tunne minua muutoin kuin par renommé. Te tulitte minun aikani jälkeen, ja minä olen jo kauan pysynyt poissa leikistä. Mutta voitte uskoa, etten ole nukkunut. Olen seurannut peliä koko ajan ja teitä aina siitä asti, kuin Kol Aufman löi teidät laudalta, viimeiseen Nat Belsonilta saamanne kuritukseen asti, ja tiedän, että olette impressarioista pontevin.