"No niin, hän on yksi heistä. Hän kuuluu suureen maailmaan. Hän voisi liikkua hienon hienossa seurapiirissä, jos hän tahtoisi, sen sijaan, että hän nyt tekee työtä palkasta. Hänen isänsä on ainakin viidenkymmenen miljoonan arvoinen."
"Minkä tähden hän sitte kirjottelee sanomalehtiin ja syö jonkun köyhän sanomalehtipaholaisen leipää?"
"Hän joutui riitaan isänsä kanssa, kun ukko tahtoi ruveta puhdistamaan San Franciscoa. Tytär muutti pois kotoa. Siinä koko juttu — jätti kodin ja hankki itselleen paikan. Ja erään asian sanon teille, Pat: hän kirjottaa aivan erikoisen hienoa englantia. Tällä seudulla ei ole ketään kynäilijää, joka kykenisi kilpailemaan hänen kanssaan, kun hän pääsee vauhtiin."
Pat näytti innostuvan, ja Stubener jatkoi:
"Hän kirjottaa myös runoja — tuota tavallista hölynpölyä, aivan kuin tekin. Mutta minä oletan, että hänen on parempaa, sillä hän sai kerran painetuksikin kokonaisen kirjan. Sitäpaitsi kirjottaa hän teattereista. Hän haastattelee jokaista kuuluisaa näyttelijää, joka sattuu tulemaan tänne kaupunkiin."
"Olen lukenut hänen nimensä sanomalehdistä", sanoi Pat.
"Luonnollisesti olette sen tehnyt. Se on suuri kunnia teille, että hän tulee tänne. Se ei tule tuottamaan teille mitään vaivaa. Minä tulen olemaan saapuvilla ja antamaan hänelle tarpeelliset tiedot. Niinhän olen aina tehnyt, kuten tiedätte."
Pat loi häneen tunnustusta antavan katseen.
"Muuan asia vielä, Pat: älkää unohtako, että teidän täytyy alistua tuohon haastatteluun. Se kuuluu ammattiinne. Siten saamme suuren reklaamin ilmaiseksi. Se herättää yleisössä mielenkiintoa ja saa sen liikkeelle, ja juuri yleisöstä me hyödymme." Hän vaikeni, kuunteli ja katsoi kelloonsa. "Luulen, että hän saapuu jo. Menen ottamaan hänet vastaan ja tuon hänet sisään. Annan hänelle viittauksen siihen suuntaan, että hän ymmärtää lähteä pian. Tämä tulee käymään kädenkäänteessä." Hän kääntyi ovella. "Käyttäytykää siivosti nyt, Pat. Älkää purko hampaitanne yhteen älkääkä vastatko pitkästi hänen kysymyksiinsä."
Pat laski kirjan pöydälle, otti sanomalehden ja oli olevinaan syventynyt lukemaan sitä, kun Stubener vieraineen saapui. Pat nousi. Kohtaus muodostui molemminpuoliseksi yllätykseksi. Kun siniset silmät kohtasivat harmaat, oli melkein kuin mies ja nainen olisivat huudahtaneet voitokkaasti toinen toisilleen, aivan kuin he molemmat olisivat löytäneet odottamatta jotain, jota he olivat etsineet. Mutta sitä kesti vain silmänräpäyksen. Kumpikin oli kuvitellut toisensa aivan toisenlaiseksi, niin että iloinen jälleennäkeminen muuttui hämmennykseksi. Naisena selvisi reportteri ensimäisenä siitä, ja sen hän teki ollenkaan osottamatta olleensa hämmentynyt. Hän astui yli lattian Glendonia kohden. Tämä puolestaan tuskin huomasi, kuinka esitteleminen tapahtui. Tässähän oli nainen, oikea nainen. Pat ei ollut koskaan aavistanut, että voisi olla olemassa sellaista olentoa. Ne harvat naiset, joihin hän oli kohdistunut huomiotansa, eivät ollenkaan muistuttaneet tätä. Hän ajatteli, mitä vanha Pat olisi sanonut tästä naisesta, oliko tämä sellainen, johon piti tarttua molemmin käsin. Hän huomasi seisovansa pitäen reportteria kädestä. Pat katseli vieraan kättä ja ihmetteli sen pienuutta.