"Haluamaanne jännitystä saatte kai tuntea, kun joudutte mittelemään voimianne Jim Hanfordin kanssa", sanoi impressario.
Pat hymyili, mutta ei sanonut mitään.
"Kertokaa lisää", innostui miss Sangster, "miltä teistä tuntuu, kun nyrkkeilette."
Pat hämmästytti impressariotaan, miss Sangsteria ja itseään sanomalla:
"En tahdo puhua teidän kanssanne sellaisista asioista. Minusta tuntuu, kuin meillä olisi tärkeämpiäkin asioita puhuttavanamme. Minä…"
Hän vaikeni äkkiä; hän tiesi vallan hyvin, mitä hän oli sanomaisillaan, mutta hän ei tietänyt, miksi hän olisi sen sanonut.
"Niin", puuttui miss Sangster puheeseen innokkaasti, "olette oikeassa.
Hyvän haastattelun ehtona on — todellinen henkilökohtaisuus."
Mutta Patin puheenlahja oli edelleen kadoksissa, ja Stubener ryhtyi vertaamaan nyrkkeilijänsä painoa, pituutta ja leveyttä Sandowin, Kauhean turkkilaisen ja Jeffriesin sekä muitten kuuluisuuksien vastaaviin ominaisuuksiin. Se ei ollenkaan innostuttanut Maud Sangsteria, ja hän osotti selvästi, että se kiusotti häntä. Hänen katseensa sattui runokirjaan. Hän otti kirjan käteensä ja katsoi kysyvästi Stubeneriin.
"Se on Patin", sanoi tämä. "Hän on innostunut tuollaiseen, värivalokuvaukseen, taidenäyttelyihin j.n.e., mutta älkää jumalan nimessä kirjottako siitä mitään. Se pilaisi hänen maineensa."
Maud Sangster katsoi ihmeissään Glendoniin, joka joutui hämilleen. Sehän oli ihastuttavaa, ajatteli miss Sangster, että nuori jättiläinen, nyrkkeilykuningas, luki runoja, kävi taidenäyttelyissä ja harrasti värivalokuvausta! Hän ei tosiaankaan ollut mikään villipeto. Miss Sangster huomasi, että Patin ujous riippui hienotunteisuudesta eikä tyhmyydestä. Shakespearen runoja! Tämähän oli jotain, josta oli otettava tarkempi selko. Mutta Stubener ryösti häneltä tilaisuuden ottamalla jälleen sananvuoron.