Viidennentoista erän lopussa olivat molemmat nyrkkeilijät hyvissä voimissa, vaikka Powers läähätti niin, että yleisön joukosta jo muutamat henkilöt löivät vetoa siitä, että hän "halkeisi".
Juuri ennen kuudennentoista erän alkua kumartui Stubener kuiskaamaan
Glendonin korvaan:
"Lyöttekö hänet nyt maahan?"
Glendon nosti päätään ja pudistaen sitä nauroi suoraan vasten rauhattoman impressarion kasvoja. Kun kuudennentoista erän alkumerkki kilahti, näki Glendon hämmästyksekseen Powersin syöksähtävän pystyyn. Ensimäisestä sekunnista alkoi ottelu oikealla hyökkäysrajumyrskyllä, ja Glendonilla oli täysi työ suojellessaan itseään. Hän puolustautui, teki takerrusotteita, väisteli sivuhyppäyksillä, perääntyi nuoraa vasten ja sai vastaanottaa uusia hyökkäyksiä astuessaan takaisin keskilavalle. Useamman kerran antoi Powers hänelle hyviä tilaisuuksia, mutta Glendon ei tahtonut lähettää vastustajaansa lopullista, hävittävää iskua. Hän säästi sitä kaksi erää eteenpäin. Koko ottelun aikana hän ei vielä ollut käyttänyt koko voimaansa iskuihinsa.
Kaksi minuttia väliajatta ahdisti Powers häntä kaikella taidollaan. Seuraavassa minutissa olisi erä ollut lopussa ja vedonlyöjäliitto lyöty hämmästyksellä. Mutta sitä minuttia ei tullut. He olivat juuri iskeneet yhteen keskellä lavaa tavalliseen takertumiseen. Glendon vapautti vasemman kätensä ja antoi sillä iskun Powersin kasvoihin vasemmalle puolelle. Saman tempun oli hän jo tehnyt toistakymmentä kertaa sinä iltana. Hämmästyksekseen huomasi hän Powersin aivan veltostuvan ja alkavan horjuvin jaloin vaipua lattialle. Powers retkahti lattiaan, vieri ympäri lavan sivulle ja makasi liikkumatta silmät ummessa Kilpatuomari kumartui hänen ylitsensä laskemaan kymmenen sekunttia.
Yhdeksän kohdalla Powers nykähti ikäänkuin hän olisi tehnyt turhan yrityksen noustakseen ylös.
"Kymmenen! — ja loppu!" huusi tuomari. Hän tarttui Glendonin käteen ja nosti sen ylös meluavalle yleisölle merkiksi siitä, että Pat Glendon oli voittanut.
Ensimäisen kerran nolostui Glendon lavalla. Hänen lyöntinsä ei ollut ollut nujertava. Siitä oli hän varma. Se ei ollut suunnattu leukaan, vaan poskelle, johon hän tiesi sen myös osuneen. Ja kuitenkin oli mies kaatunut, oli maannut lattialla yli kymmenen sekunttia ja suorittanut kepposensa suurenmoisesti. Tämä isku oli yleisöstä tietysti ollut oikea mestarinäyte, ja filmit tulisivat levittämään valheen. Toimittaja oli siis kuitenkin tiennyt oikean erän, vaikka tämä olikin petosta.
Glendon suuntasi katseensa Maud Sangsteriin. Tämä katsoi suoraan Patiin, mutta hänen katseensa oli kylmä ja kova, niistä ei kuvastunut mitään hyväksyvää. Juuri kun Pat katsoi häneen, kääntyi hän sanoakseen jotakin naapurilleen.
Powersin avustajat kantoivat hänet nurkkaansa, aivan kuin velton räsyn. Glendonin avustajat tulivat onnittelemaan voittajaa ja riisumaan hänen nyrkkeilyhansikkaansa. Mutta Stubener ehti ennen heitä. Hänen kasvonsa säteilivät, kun hän molemmin käsin tarttui Glendonin oikean käden hansikkaaseen, ja hän huudahti: