"Mitä siitä kannattaa puhua?" hän sanoi. "Ammattinyrkkeily on ammattinyrkkeilyä, ja me tiedämme kaikki, mitä se merkitsee. Ottelu loppui siinä erässä, jonka olin teille jo etukäteen sanonut."
"Niin loppui", myönsi Pat. "Mutta sitä te ette tiennyt. Koko maailmassa oli ainakin kaksi ihmistä, te ja minä, jotka tiesivät, ettei Powers häviäisi kuudennessatoista erässä."
Miss Sangster oli vaiti.
"Te tiesitte, että hän ei häviäisi, sanon minä." Hän puhui vakavasti ja täsmällisesti, ja kun miss Sangster yhä oli vaiti, astui hän lähemmäksi. "Vastatkaa minulle", hän käski.
Maud Sangster nyökkäsi, sanoen itsepäisesti:
"Mutta hän hävisi kuitenkin."
"Hän ei hävinnyt. Kuuletteko? Kerron teille kaiken, ja teidän täytyy kuunnella. En ole valehdellut teille. Olin suuri tyhmyri. He pettivät minua… ja teitä samalla kertaa. Te luulette nähneenne Nat Powersin nujertuneena. Mutta minun iskuni ei ollut niin voimakas, että se olisi voinut aikaansaada hänelle mitään vahinkoa. Se ei edes osunut oikeaan paikkaan. Hän vain teeskenteli hävinnyttä."
Hän vaikeni katsahtaen kaihoisasti miss Sangsteriin, joka nyt ymmärsi uskovansa täydellisesti häneen ja joka nyt tunsi lämmintä onnea siitä, että tämä mies oli puhdistautunut epäilyksistä ja osottautunut viattomaksi, mies, jonka hän vain pari kertaa oli nähnyt koko elämänsä aikana.
"No?" kysyi Pat, ja Maud Sangster kuunteli nautinnolla hänen käskevää ääntään ja nousten tuolilta sekä ojentaen hänelle kätensä hän sanoi:
"Uskon teitä. Olen siitä iloinen, niin iloinen…"