Kädenpuristus tuli pitempiaikaiseksi, kuin miss Sangster oli osannut ajatellakaan. Pat katsoi häneen palavin katsein, ja välittömästi herätti hänen katseensa hehkua naisen silmiin. Ei koskaan ollut hän tavannut sellaista miestä, ajatteli miss Sangster. Naisen katse laskeutui ensin ja miehen seurasi sitä. He seisoivat hetken katsellen yhdistyneitä käsiään. Pat lähestyi vaistomaisesti lähemmäksi ikäänkuin tahtoen sulkea Miss Sangsterin syliinsä, mutta pidätti itsensä selvästikin suurin ponnistuksin. Miss Sangster huomasi tämän ja tunsi, kuinka Patin käsi alkoi vetää häntä lähemmäksi. Ja ihmeekseen tunsi hän halua antaa perään, melkein voittamatonta halua joutua noiden voimakkaiden käsien syleilyyn. Jos Pat olisi vähänkin pakottanut, ei hän olisi kohdannut pienintäkään vastarintaa. Miss Sangster oli aivan pyörällä päästään, kun Pat irrotti kätensä, niin, melkein tempasi kätensä irti.
"Oi jumalani!" läähätti Pat. "Te olette luotu minua varten."
Näin sanottuaan kääntyi hän puoliksi poispäin ja pyyhkäisi kädellään otsaansa. Maud Sangster tiesi, että hän olisi vihannut Patia koko ikänsä, jos tämä olisi uskaltanut lausua sanankin anteeksipyynnöksi tai selitykseksi. Mutta Pat tuntui vaistomaisesti osaavan aina käyttäytyä oikein häntä kohtaan. Miss Sangster vaipui tuolilleen ja Pat toiseen muutettuaan ensin tuolinsa niin, että hän sieltä saattoi nähdä suoraan miss Sangsterin kasvoihin.
"Olen viettänyt viime yön turkkilaisessa kylvyssä", sanoi Pat. "Kutsuin mukaani erään vanhan ammattinyrkkeilijän. Hän oli isäni ystävä. Tiesin, ettei nyrkkeilylavalla tapahtunut mitään, mitä hän ei olisi tuntenut. Pyysin häntä kertomaan. Hauskinta oli se, että vain suurimmalla vaivalla sain hänet uskomaan, etten itse kysymiäni asioita tuntenut. Hän sanoi minua aarniometsän lapseksi. Hän oli kyllä oikeassa. Olen syntynyt metsässä, ja metsä on ainoa, minkä tunnen.
"Niin, yöllä sain tietää paljon uutta. Nyrkkeilymaailma on kurjempi, kuin olette sanonut. Joka ainoa ihminen, joka on jossain tekemisissä sen kanssa, näyttää olevan epärehellinen. Vieläpä viranomaisetkin, jotka antavat luvan kilpailujen järjestämiseen, ottavat vastaan lahjuksia järjestäjiltä, ja järjestäjät, impressariot ja nyrkkeilijät lahjovat toisiaan ja antavat yleisön lahjoa heitä itseään. Järjestelmä on kehittynyt melkein täydelliseksi. Ja kuitenkin tuntuvat he aina — tiedättekö mitä kaksinkertainen risti-isku on… salaista ymmärrystä kahteen suuntaan? (Miss Sangster nyökkäsi.) No niin. He tuntuvat aina unohtavan, että voisi ottaa lahjoja molemmilta puolilta.
"Jouduin aivan hämilleni siitä, mitä ukko minulle kertoi. Täällä olen minä elänyt kaiken tuon saastan keskellä, tietämättä mitään! Olen ollut oikea aarniometsän lapsi. Mutta ymmärrän kaikissa tapauksissa, kuinka he minua ovat pettäneet. Olin luotu sellaiseksi, ettei kukaan minua kyennyt voittamaan. Minun täytyi välttämättömästi voittaa, ja Stubener salasi minulta kaiken petoksen. Aamulla menin tapaamaan Spider Walshia ja pakotin hänet puhumaan. Hän oli ensimäinen treenarini, ja Stubenerin avustaja. He pitivät minua tietämättömyydessä. Sitäpaitsi minä en seurustellut urheilijoitten kanssa. Vietin aikani kalastuksella, metsästyksellä ja valokuvaamisella. Tiedättekö, miksi Walsh ja Stubener minua keskenänsä nimittivät? Viattomuudeksi. Sen sain tietää aamulla Walshilta, ja se koski minuun, kuin olisi hammas vedetty suustani. Mutta hän oli oikeassa. Olin viaton, pikku karitsa.
"Stubener käytti minua epärehellisiin toimiinsa, vaikken sitä itse tiennyt. Nyt jo ymmärrän, kuinka kaikki kävi. Mutta katsokaa, en ollut kyllin innostunut itse urheiluun epäilläkseni mitään. Olen saanut hyvät ruumiinvoimat ja selvän ymmärryksen, olen kasvanut ulkoilmassa ja saanut opetuksen isältäni, joka ymmärsi nyrkkeilyä paremmin kuin kukaan elävistä tai kuolleista. Se tuntui minusta liian helpolta. Nyrkkeily ei tuottanut minulle mitään päänvaivaa. Lopputulos oli minusta aina selvä. Mutta nyt en enää mene lavalle."
Miss Sangster osotti sanomalehteä, jossa ilmotettiin Patin ottelusta
Tom Cannamin kanssa.
"Se on Stubenerin työtä", selitti Pat. "Tämä ottelu sovittiin jo useita kuukausia sitte. Mutta en välitä siitä. Lähden kotiin vuoristoon. Olen niin päättänyt."
Miss Sangster katsahti keskeneräiseen haastattelukirjotukseensa kirjotuspöydällä ja huokasi.