"Nyrkkeily on mainiota urheilua niin kauan kuin se pysyy rehellisenä urheiluna. Nyrkkeilijät olisivat rehellisiä, jos he saisivat sellaisia olla. Mutta petos on kaikkivaltias, kun kourallinen miehiä voi hankkia itselleen kolme neljännesmiljoonaa kolmella ottelulla."
Raju hälinä pakotti hänet taas vaikenemaan. Melusta, joka täytti koko
talon, saattoi hän erottaa: "Mitkä miljoonat?" "Mitkä kolme kilpailua?"
"Kerro!" "Jatka!" Kuului myöskin paheksumishuutoja: "Panettelija!
Panettelija!"
"Tahdotteko kuulla lisää?" huusi Pat. "Pysykää sitte hiljaa!"
Vielä kerran piti hän puolen minutin väliajan.
"Millaiset ovat Jim Hanfordin suunnitelmat? Millaista näytelmää hänen yleisönsä ja minun yleisöni tahtovat katsella. He tietävät, että minä olen häntä parempi. Hän tietää, että minä olen häntä parempi. Minä voin nujertaa hänet yhdessä ainoassa erässä. Mutta hän on maailmanmestari. Jollen minä mukaannu heidän ohjelmansa mukaan, eivät he anna minulle koskaan tilaisuutta otella hänen kanssaan. Ohjelmaan sisältyy kolme ottelua. Minä voitan ensimäisen. Se tulee tapahtumaan Nevadassa, jollei San Francisco siihen suostu. Me teemme siitä ensiluokkaisen näytelmän. Kummankin meistä pitää lyödä vetoa kaksikymmentätuhatta. Rahat ovat oikeita, mutta veto ei ole oikea. Kumpikin saa rahansa takaisin. Sama on laita rahapalkinnon. Meidän täytyy jakaa se tasan, vaikka julkinen jako on kolmekymmentäviisi ja kuusikymmentäviisi. Palkinto, filmimaksut, reklaamit ja muut sivutulot eivät tee senttiäkään vähemmän kuin kaksisataaviisikymmentätuhatta. Sen me jaamme. Sitte tulee uusintakilpailu, jonka Hanford voittaa ja taas tulot pannaan tasan. Sitte tulee kolmas ottelu. Minä voitan. Siis kolmen ottelun perästä vasta pääsisin täysiin oikeuksiini kiskottuamme ensin nyrkkeily-yleisöltä kolme neljännesmiljoonaa. Sellainen on ohjelma, mutta rahat ovat likaisia rahoja. Juuri sen tähden poistun minä kokonaan lavalta tänä iltana…"
Tässä silmänräpäyksessä heitti Jim Hanford erään poliisikonstaapelin, joka asettui hänen tielleen, yleisön joukkoon, ja hyppäsi köyden yli lavalle sekä karjui: "Se on valhetta!"
Kuin ärtynyt peto hyökkäsi hän Patia kohden, joka hypähti sivulle taitavasti, sen sijaan että olisi vastaanottanut hyökkäyksen. Kykenemättä pysäyttämään itseään törmäsi suurikokoinen Hanford köyttä vasten. Sen jännityksestä ponnahti hän takaisin kääntyen sekä aikoi tehdä uuden hyökkäyksen, mutta samalla iski Pat. Kylmäverisesti ja varmasti suuntasi hän iskunsa vastustajansa leukaan ja antoi sen ensimäisen kerran koko nyrkkeilyaikanaan täydellä voimallaan. Koko tarmonsa, koko säästetyn voimansa hän pani liikkeelle.
Hanford oli silmänräpäyksessä kuollut — mikäli tiedottomuus muistuttaa kuolemaa. Hän oli tajuton samassa hetkessä, kuin Patin nyrkki sattui häneen. Hänen jalkansa nousivat ylös lattiasta, ja hän lensi ilmaan pudoten alas ylimmälle köydelle. Hänen voimaton ruumiinsa pysyi pienen ajan köydellä ja retkahti siitä alas katselijoitten päälle, jotka istuivat lähinnä lavaa.
Syntyi hämminki yleisön keskuudessa. Se oli jo nähnyt enemmän, kuin mistä se oli maksanutkaan, sillä suuri, mahtava maailmanmestari Jim Hanford oli tullut lyödyksi pois lavalta. Se kuului ohjelman ulkopuolelle ja oli tapahtunut käden käänteessä yhdellä ainoalla iskulla. Ei koskaan ennen ollut tapahtunut mitään tällaista. Pat katsoi tyytymättömän näköisenä rikkoutuneisiin kynsiinsä, loi katseen yli köyden, jonka toisella puolella Jim Hanford yritti nousta vapiseville jaloilleen. Pat nosti kätensä. Hän oli puristanut nyrkkiin oikean kätensä saadakseen yleisön kuuntelemaan, ja yleisö vaikeni:
"Silloin kuin aloin esiintyä, sanottiin minua yhden iskun Glendoniksi. Näitte tuon iskun äsken. Sitä käytin aina. Menin suoraan vastustajaani vastaan ja pakotin hänet lentämään, vaikken koskaan käyttänyt täyttä voimaani. Sitte ruvettiin minua kasvattamaan. Impressarioni sanoi minulle, ettei ollut kohteliasta yleisöä kohtaan lyödä vastustajaansa heti. Hän neuvoi minua tekemään ottelut pitkiksi, niin että yleisö sai katsoa koko rahansa edestä. Minä olin tietämätön jörö. Minä olin vuoriston lapsi. Minä siis en huomannut siinä, jumala sen tietää, mitään petosta. Impressarioni tapana oli sopia kanssani, missä erässä lopettaisin ottelun. Sitte antoi hän siitä tiedon salaiselle vedonlyöjäliitolle, joka toimi tietojensa perusteella. Luonnollisesti saitte te maksaa kulut. Mutta eräästä seikasta olen iloinen. Minä en niistä rahoista hyötynyt senttiäkään. He eivät uskaltaneet puhua minulle niistä mitään, sillä he tiesivät, että silloin olisi koko peli ollut menetetty.