"Kuka ensiksi löi?" kysyi Patsy'n asianajaja.
Yleinen syyttäjä tarttui nyt asiaan pyytäen saada tietää, kumpiko tämä oli kahdesta yhdistetystä jutusta ja millä oikeudella Patsy'n asianajaja juuri asiakirjojen tässä kohdassa ryhtyi asiaan. Patsy'n asianajaja vastaili. Tuomari Witberg asettui molempien väliin selittäen olevansa epätietoinen kahden eri jutun yhdistämisestä. Kaikki tuo piti selvittää. Syntyi ankara suukopu, mikä päättyi asianajajien anteeksipyyntöön toisiltaan ja oikeudelta. Sitten oikeuskäsittely jatkui ja Watson'ista tuntui kuin olisi joukko taskuvarkaita pahoinpidellyt ja tuuppinut rehellistä miestä sillä aikaa kun vievät hänen kukkaronsa. Kone työskenteli, siinä kaikki.
"Miksi menitte tuohon huonomaineiseen huoneustoon?" kysyttiin häneltä.
"Valtiotaloutta harrastavana ja sosioloogina olen useana vuotena pitänyt tapanani…"
"Sallikaa meidän päästä 'oloogien' kuulemisesta", nuhteli tuomari
Witberg. "Tämähän on yksinkertainen kysymys. Vastatkaa siihen myöskin
yksinkertaisesti. Onko totta tai eikö teidän juovuksissa olonne?
Siitä kaikki riippuu."
Kun Watson yritti kertoa miten Patsy oli itse pilannut kasvonsa puskien päällään, tehtiin julkista pilaa Watson'ista ja tuomari Witberg läksytti hänet uudelleen.
"Ettekö muista juhlallisesti vannoneenne, että todisteluissanne puhutte vain totta, ei muuta?" kyseli hän. "Mitä nyt kerrotte on vain lasten satuja. Ei ole ymmärrettävää, että ihminen itseään vahingoittaa iskemällä arimmat osansa kasvoistaan teidän kalloonne. Tehän olette älykäs mies. Ei senlainen ole ymmärrettävissä, eikö totta?"
"Ihmisiä on yleensä vaikea ymmärtää kun ovat ilkeitä", vastasi Watson sävyisästi.
Mutta silloinpa vasta tuomari Witberg syvästi loukkaantui ja puhkesi puhumaan oikeutetun harmin sävyyn:
"Mitä oikeutta teillä on niin sanoa? Se on turhaa. Ei kuulu asiaan. Te olette täällä todistaaksenne tapahtuneita tapahtumia. Tuomioistuin ei ollenkaan tahdo kuulla mielipiteitä."