"Kivi oli liian terävä", sanoi hän hämmästyneelle poliisituomarille, joka luuli hänen tulleen hulluksi. "Minun on myöskin hankittava itselleni joitakin sinisiä kohtia. Silloin ei saata olla tarpeeksi realisti."
Carter Watson löysi nyt sileän kiven ja löi sillä poskelleen usean kerran sangen varovasti.
"Kas noin", sanoi hän tyytyväisenä. "Tämä tulee kauniin siniseksi ja keltaiseksi muutaman tunnin kuluttua. Se tulee ehdottomasti näyttämään vakuuttavalta."
"Te olette hullu", sanoi tuomari Witberg värisevällä äänellä.
"Älkää minulle puhuko noin epäkohteliaasti", sanoi Watson. "Näettekö minun rikkinäiset ja vertavuotavat kasvoni? Tuon olette te tehneet oikealla kädellänne. Te löitte minua kahdesti — noin ja noin. Se on törkeä, aiheeton pahoinpitely. Olen hengenvaarassa. Minun on puolustettava itseäni."
Tuomari Witberg peräytyi toisen miehen uhkaavia nyrkkejä.
"Jos minua lyötte vangitsen teidät", uhkasi tuomari Witberg.
"Tuon sanoin minäkin Patsy'lle", kuului vastaus. "Ja tiedättekö mitä hän sanoi sen sanottuani?"
"Ei."
"Näin."