"Herra tuomari, en ole häntä sormellani koskenut, niinkuin jo sanoin."
Tuomari katsoi Carter Watson'in paisunutta ja pahasti survottuja kasvoja ja kääntyi Sol Witberg'in puoleen häijysti mulkoilevin silmin.
"Katsokaa tuon miehen poskea!" ärjyi hän. "Ellette sormellannekaan ole häneen koskenut, mistä johtuu että häntä on näin lyöty ja pahoin tärvelty?"
"Niinkuin olen todistanut…"
"Ajatelkaa mitä puhutte", varoitti tuomari.
"Minä ajattelen eteeni, herra. Puhun vaan senlaista mikä on totuus.
Hän löi itse itseänsä kivellä. Hän löi itseänsä kahdella eri kivellä."
"Onko siinä järkeä, että senlainen ihminen, joka ei ole hullu, noin tekee itselleen pahaa ja jatkaa sitä hakkaamalla arimmat osat kasvoistaan kivellä?" kysyi Carter Watson.
"Se kuulostaa lapsensadulta", komenteli tuomari. "Olitteko juovuksissa herra Witberg?"
"Ei, herra tuomari."
"Ettekö juo milloinkaan?"