"Liian paljon, herra. Liian paljon", onnistui konsuli saamaan suustaan.
"Boyd", huusi Minnie hiljaa oven aukosta. Hän kääntyi katsellen vaimoaan. "Olet kruunu", sanoi hän.
"Ja nyt, herra Lingford, olen hänestä kuitti", sanoi Duncan. "Kaikki mitä hänestä on jälellä jätän teille ja lain kouraan."
"Tuonko?" kysyi konsuli Lingford kauhuissaan.
"Niin, juuri tuon", vastasi Boyd Duncan ja katseli säälien pahasti survottuja nyrkkejään.
AURINKOTELTAN ALLA.
"Voiko mies — tarkoitan herrasmies — sanoa naista haaskaksi?"
Tuo pieni mies viskoi kysymyksensä koko seuralleen nojautuen senjälkeen kansituolinsa selkämykseen ja maisteli limonaadistaan. Hänen ilmeensä kuvasti samalla kertaa jonkinlaista varmuustuntoa ja odotettua taisteluhalua. Kukaan ei vastannut. Kaikki olivat tottuneet tuohon pieneen mieheen ja hänen äkillisiin mielenpurkauksiinsa ja pikaisuuteensa.
"Toistan sen olleen minun läsnäollessani, kun hän kutsui muuatta teille vierasta naista haaskaksi. Hän ei sanonut heitukka. Hän sanoi kerrassaan paksunlaisesti haaska. Ja minun mielestäni ei mikään mies joka todellakin on sitä, saa käyttää naisesta senlaista sanontatapaa."
Tohtori Dawson imi välinpitämättömänä mustaa piippuaan. Matthews istui käsivarret nostettujen polviensa ympärillä ja oli vaipunut tarkastamaan laivan ympärillä kiertävää lintua. Sweet joi whiskysekotelmansa pälyellen jotakin laivapoikaa.