"Mutta vielä puhuaksemme uinnista. Ruumiillisesti katsoen oli hän täysin kypsä nainen — tiedätte mitä tarkoitan: ei minkäänlaisia voimaihmisen lihaksia, vaan selvät piirteet ja hienon joustava ruumiinrakenne. Sitäpaitsi oli hän voimakas. Ja kuinka hän saattoi senlainen olla, se oli luonnon ihmetyö. Ajatelkaahan ihanteellista naiskäsivartta: kuinka somasti se kapenee olasta alas pieneen kyynärpäähän ja kuinka se sitten paisuu pehmeänä ja kiinteänä. Sitten tulee kapeahko, suloisesti pyöristynyt ranne. Tämänlaiset olivat hänen käsivartensa. Ja kuitenkin kun näki hänen uivan englantilaiseen tapaan sivullaan nopealla vauhdilla oli se kertakaikkiaan suurenmoista! Olen tutkinut anatomiaa ja atletiikkaa ja muuta senlaista ja että juuri hän taisi tuon kaiken oli salaisuus.

"Kaksi minuuttia taisi hän olla vedenpinnan alla. Katsoin kelloa. Päivällä ei kukaan Dennitson'ia lukuunottamatta pystynyt keräämään niin monta rahaa kuin hän yhdellä ainoalla sukelluksella. Välikannen etuosalla oli suuri purjekangassäiliö, jossa oli kuusi jalkaa vettä. Siihen oli meillä tapana viskata pikkurahoja. Olen nähnyt hänen yläkannelta sukeltavan siihen — itseasiassa ei mikään pikkuasia — kuuden jalan syvään säiliöön ja tuovan sen pohjasta ei vähemmän kuin neljäkymmentäseitsemän rahaa hajalla siellä täällä koko pohjalla. Muuan nuori englantilainen, juuri tuo Dennitson, ei onnistunut voittamaan neitosta vaikkakin usein asetti päämääräkseen lyödä tuo ennätys.

"Tosiaankin oli hän merenneito. Mutta hän oli myöskin maaneito, hevostyttö — niin, hän osasi kaikkea. Kun häntä ympäröi puolentusinaa haltioitunutta ihailijaa taisi hän heistä välittämättä antaa sukkeluuksien kimmeltävän sadekuuron tulla heidän ylitsensä. Tällöin saattoi vieras uskoa ettei hän kelpaa mihinkään muuhun koko maailmassa. Senlaisina hetkinä pakottauduin ajattelemaan hänen seitsemänviidettä rahaansa uimasäiliön pohjalla. Niin, senlainen hän oli, tuo ihme naisten parissa joka taisi tehdä kaikki hyvin.

"Hän sähköitti jokaiselle läheisyydessään olevalle mieshenkilölle. Hän sai minutkin — en häpeä sitä tunnustaa — hän sai minutkin toisten mukana liittymään tuohon pitkään ihailijariviinsä. Nuoret poikaklopit ja harmaaturkkiset vanhukset joilla luulisi olevan enemmän järkeä — oi, ne tulivat kaikki esiin ryömimään hänen hameittensa ympäri naukuillen ja heilutellen häntäänsä hänen vain viheltäissä. Kaikki he olivat samassa synnissä siinneet. Ensiksi tuo rusoposkinen, yhdeksäntoistavuotias keruubi Ardmore matkalla kirjoitustehtäviinsä johonkin ulkomaiseen lähetystöön ja viimeksi kapteeni Bentley, jo harmahtunut ja myrskyn pieksemä ja luultavasti vailla tunteita kuin kiinalainen epäjumalankuva. Oli siinä keski-ikäinenkin herra, Perkins luulen nimen olleen. Hän oli kokonaan unohtanut, että hänen vaimonsakin oli mukana laivassa kunnes miss Caruthers antoi hänelle läksytyksen lähettäen hänet sen luo, joka miestä vallitsi.

"Miehet olivat hänen käsissään pelkkää vahaa. Hän joko sulatti heitä tai muovaili heitä uudelleen tai poltti heidät tuhaksi aina oman mielensä mukaisesti. Hänellä ei ollut passaripoikaa miten ylhäinen ja saavuttamaton olikaan; tuo poika olisi hänen mielikseen voinut kaataa lautasellisen soppaa itse kapteenin yli. Kaikki olette nähneet senlaatuisia naisia — jonkunlaisia maailmanmestareita miellyttämistaidossa. Sydämien murtamistaidossa oli hän saavuttamaton. Hän oli piiska, sauma, liekki ja sähkökipinä. Uskokaa minua, toisinaan hän kauneudellaan ja taikavoimallaan ampui tahtonsa salamia uhriinsa, joka tällöin muuttui tutisevaksi idiootiksi.

"Ja mitä nyt hänestä kerron ette saa unohtaa: hän oli ylpeä nainen — rodun, suvun, sukupuolen ja vallan ylpeys. Sitä oli hänessä rajattomasti, tuota omituista, rajatonta ja peloittavaa ylpeyttä.

"Hän ohjasi laivan, hän ohjasi matkan, hän ohjasi kaikkea ja hän ohjasi Dennitson'in. Vähemmänkin tarkkanäköinen huomasi hänen ottaneen koko koplan johdon käsiinsä. Ei ollut epäilystä siitä, etteikö tuo nainen olisi rakastanut tuota miestä ja tunne häntä kohtaan kasvoi yhä. Varmasti voin vakuuttaa hänen katsoneen Dennitson'ia suotuisimmin silmin kun ketään miestä konsanaan. Me palvoimme häntä jatkuvasti ja kuljimme alati odottaen, että hän viheltäisi meitäkin vaikkakin tiesimme Dennitson'in etumatkan melko suuremmaksi. Miten tässä lopultakin olisi käynyt sitä emme milloinkaan saaneet tietää, sillä me saavuimme Colombo'on ja silloin tapahtui jotakin muuta.

"Te tunnette Colombo'n ja miten alkuasukkaitten poikanaskalit siellä sukeltavat rahojen perään lahdelmassa kun haikalat ikään. He uskaltavat luonnollisesti vain matalikkohaikalojen parveen. On miltei kauheata miten he tuntevat haikalat ja pystyvät sanomaan milloin tulee oikea ihmissyöjä — esimerkiksi tiikerihaikala taikka Austraalian vesistöiltä eksynyt harmaa haikala. Jos senlaatuinen haikala näyttäytyy on joka nallikka ylhäällä vedestä juosten tiehensä.

"Oltiin aamiaisen jälkeen kannella ja neiti Caruthers piti tavanmukaisen hoviväkensä aurinkoteltan alla. Vanha kapteeni Bentley oli vastikään vihelletty hänen luokseen ja oli kapteeni myöntynyt senlaiseen jota ei kenellekään ollut varhemmin tai myöhemmin tehnyt — nimittäin että poikaviikarit saisivat tulla laivan kävelykannelle. Neiti Caruthers oli nähkääs uimari hänkin ja hän oli asiaan innostunut. Hän keräsi kaikki meidän pikkurahamme ja viskasi itse ne mereen yksi ja useampia kerrallaan. Sitäpaitsi määräsi hän kilpailun ehdot, antoi epäonnistuneelle läksytyksensä ja ylimääräiset palkinnot kelpo voittajille. Sanalla sanoen hoiteli hän koko esityksen.

"Erikoisesti tarkkasi hän heidän hyppyjään. Tiedättehän sen, että kun hyppää jaloillensa korkealta on sangen vaikea pitää ruumis kohtisuorana kun se halkaisee ilman. Miehisen ruumiin painopiste on korkealla ja niinollen on sillä taipumus kääntyä. Mutta pikku rakkarivekaratpa käyttivät menettelytapaa mikä oli hänelle uutuus, niinkuin hän suvaitsi sanoa ja jota hänkin halusi oppia. Ne nimittäin hyppäsivät hänen yläpuolella olevilta silloilta, halkasivat ilman kasvot ja olkapäät eteenpäin taivutettuina ja katse suunnattuna veteen. Vasta viimeisessä silmänräpäyksessä ojentautuivat he äkkipikaa tullen veteen aivan kohtisuorina.