"Noin kolmisen sataa riittäisi", sanoi mies hitaasti. "Kolmellasadalla hän kyllä läpäisee. Työskentelisin vuoden mittaan sormeni verille ansaitakseni nuo rahat. Ja sitten oli ylöspitoni lisänä sekä muutama sentti savukkeisiin."
"Vai niin, poltatte tupakkaa! Tuota en ajatellut."
Nainen, ojensi kätensä revolveriin päin miehen käden luo. Miehen sormenpäät olivat keltaisessa värissä. Samalla kertaa mittasi naisen silmät oman kätensä ja miehen käden etäisyyden revolverista. Nainen paloi himosta, tarttua siihen nopealla liikkeellä. Hän varmasti luuli sen osaavansa, mutta koska ei siitä ollut aivan varma, niin sitten vetikin kätensä pois.
"Ettekö tahtoisi polttaa tupakkaa?" sanoi hän kutsuvasti.
"Miltein kuolen tupakan halusta".
"Tehkää se sitten. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Pidän paljon siitä — savukkeista, tarkoitan."
Hän pisti vasemman kätensä sivutaskuun ottaen sieltä irtonaisen tupakkapaperin ja muutti sen oikeaan käteensä revolverin viereen. Taaskin sukeltautui hänen kätensä taskuun ja asetti hyppysellisen ruskeahkoa, siruista tupakkaa paperiin. Sitten kääri hän savukkeen molemmilla käsillään aivan revolverin yläpuolella.
"Te pidättäydytte tuon kauhean aseen lähellä, näyttää siltä kun pelkäisitte minua", sanoi nainen vaativalla äänellä.
"En juuri teitä pelkää, mutta olosuhteitten pakosta täytyy olla varuillaan."
"Vaan minäpä en ole teitä pelännyt."