"Asianlaita on seuraava, neiti", rupesi mies kertomaan, ollen ne vastauksena neidin kiihkeisiin kysymyksiin. "Ukko Setliffe on minua hämmästyttänyt eräässä pienessä liikeyrityksessä. Se oli häpeällinen teko, mutta se meni täydestä kenenkään huomaamatta. Kaikki käy täysin laillisesti, kunpahan vaan on jokunen miljoona selkänojana. Minä en valita enkä liioin tahdo saattaa isäukkoanne varjoon. Hän ei minua tunne, vaikkakin hän kompastuu päälleni eikä hän tiedä käyneensä minua liian läheltä. Hän on aivan liian suurellinen, liikuttelee vain miljoonia ajatellessaan ja toimiessaan ei ole milloinkaan kuullut puhuttavankaan minunlaisestani köyhästä oliosta. Hän on senlainen joka panee suuret yritykset käyntiin. Hänellä on palveluksessaan useanlaisia apulaisia, jotka ajattelevat ja suunnittelevat hänen puolestaan. Olen kuullut joillakin olevan toimestaan suurempi palkka kuin Yhdysvaltain presidentillä. Olen vain yksi tuhansista, jotka ovat joutuneet puille paljaille isäukkonne takia, siinä kaikki.
"Katsokaahan, neiti, minullakin oli pieni kuoppa maassa — muuan mitätön kaivos pienoiskoossa. Kun sitten Setliffe-yhtiö asettui Idaho-alueelle järjestäen uudelleen kaivostrustin ja otti kiluineen ja kaluineen ja perusti tuon suurenmoisen vesipaine-laitteen Twin Pines'in luona, silloin halkesin luonnollisesti. Sain vain pikkasen rovon rahoistani. Jouduin pois puhalletuksi kuin untuva ikään, ennenkuin tiesin mitään koko asiasta. Ja tänä iltana kun olin rahatta ja ystäväni senlaisessa pinteessä tirkistin tänne iskeäkseni isäukkonne suonta pikku hiljaa. Se tuli mieleeni ollessani niin suuressa avun tarpeessa."
"Jos nyt asia on kuten sanotte", sanoi nainen, "on sisäänmurto joka tapauksessa sisäänmurto. Sillä ette voi puolustaa itseänne oikeuden edessä."
"Senhän kyllä tiedän", myönsi mies laupeana. "Se mikä on oikein ei ole aina laillista. Siksi istunkin tässä kuin neuloilla ja puhun kanssanne. Ei siksi kun en nauttisi seurastanne — senhän kyllä teen — mutta en millään muotoa tahdo joutua kiinni. Muuan vekkuli sai näinä päivinä viisikymmentä vuotta murhattuaan erään viikarin kadulla kahdesta dollarista ja viisiyhdeksättä sentiltä. Tuon uutisen luin sanomalehdestä. Ihmiset joutuvat pois suunniltaan kun sattuu vaikeus eikä ole työtä saatavissa. Nekin joutuivat pois suunniltaan joilla oli jotain varastettavaa ja antoivat toisten maksaa vahingon. Jos minut vangittaisiin, saisin kymmenen vuoden rangaistusajan. Siitä syystä istunkin kun neulasilla ja pyrin päästä pois täältä."
"Ei, odottakaa." Nainen teki estävän liikkeen ottaen samalla kertaa jalkansa soittojohdonnappulasta, jota silloin tällöin oli polkenut. "Te ette vielä ole sanoneet nimeänne."
Mies epäröi.
"Kutsukaa minua Dave'ksi."
"Siis … Dave…", nainen naurahti sydämellisesti. "Jotakin täytyy tehdä teidän hyväksenne. Olettehan nuori mies ja vasta huonon yrityksen alkupäässä. Jos alatte yrittämällä anastaa senlaista mikä mielestänne teille kuuluu rupeatte myöhemmin omin lupin ottamaan senlaista, mistä olette varma ettei se teille kuulu. Ja tiedätte kuinka lopulta käy. Meidän täytyy keksiä teille jotakin rehellistä tehtävää."
"Tarvitsen rahaa ja tarvitsen ne juuri nyt", vastasi mies itsepäisenä. "Se ei ole itselleni, vaan tuolle ystävälle mistä minä puhuin. Hän on nähkääs kirotussa satimessa ja hänen täytyy saada apua nyt tai ei milloinkaan."
"Voin hankkia teille työpaikan", vastasi nainen nopeasti. "Ja minulta saatte lainaksi ne rahat kun tarvitsette lähettää ystävällenne. Nuo rahat voitte maksaa takaisia palkastanne."