Tuli hetkisen hiljaisuus. Hän ei ottanut silmiänsä tuosta naisesta, vaan tutkien häntä harkitsi hän päätöksensä.
"Jatkakaa", innoitti nainen. "Sanokaahan jotakin".
"Kyllä, neiti, minä sanon jotakin. Ehdottomasti sanon jotakin. Tiedättekö mitä aion tehdä? Aion nousta tältä tuoliltani ja mennä ovelle. Voisinhan minä ottaa teiltä tuon revolverinkin, mutta ehkäpä te silloin hullaantuisitte ja antaisitte sen paukkua. Revolverin saatte itse pitää. Se on hyvä. Kuten sanoin aion mennä suorinta tietä tuosta ovesta. Ettekä te ammu pistoolillanne. Tarvitaan rohkeutta ihmisen ampumiseen ja sitä ei teillä ole. Pitäkää varanne ja katsokaa että voitte laukaista. Minä en aio tehdä teille mitään pahaa. Menen ulos tuosta ovesta ja nyt lähden."
Katse kiinnitettynä tuohon naiseen siirsi hän tuolin takaisin ja nousi hitaasti. Hana nousi puolitiehen.
Nainen piti sitä silmällä. Mies myöskin.
"Painakaa lujemmin", neuvoi mies. "Vielä se ei ole puolitiessä. Toimikaa, painakaa hanaa ja tappakaa ihminen. Kuten sanoin, tappakaa ihminen, sallikaa hänen aivonsa vuotaa permannolle, ampukaa häneen nyrkkinne kokoinen reikä. Se on: tappaa ihminen."
Hana vaipui nopeasti mutta varovasti. Mies käänsi selkänsä ja meni hitaasti ovelle. Nainen käänsi myös revolverin niin, että se suuntautui miehen selkään. Kahdesti nousi hana puolitiehen ja laskeutui vastahakoisesti uudelleen.
Ovessa kääntyi mies silmänräpäyksen ennen katoamistaan. Hänen huulillaan oli pilkallinen hymy. Mies sanoi hänelle jotakin hiljaisella äänellä. Se kuulosti suurinta halveksumista, se kun oli niin likainen parjaussana ettei sitä voinut ääneen sanoa.