"Tee kääntymys, Hans Nielsen, että sinusta tulisi veljemme
Kristuksessa hänen haavainsa ja kärsimystensä tähden!"
Hän seisoi aivan lähellä.
Hans Nielsen katsahti häneen lämpöisin silmäyksin.
"Antakoon Jumala minulle siihen voimia", vastasi hän, puolittain kuiskaten ja melkein kuin itsekseen.
Puukenkä-Ingebrigt tarttui hänen käteensä ja puristi sitä.
"Laskeudu Karitsan vereen!" huusi hän.
Kristen Gleng seisoi Haugen toisella puolella ja laski nyt kätensä raskaasti hänen hartioilleen.
"Suurempaa syntistä kuin minä olen ei ole maailmassa!" sanoi hän. "Sekä mitä tulee juoppouteen että saatanan kaikkiin kujeisiin nuorison syntiin johtamiseksi. Sehän on laajalti tunnettua ja senhän sinäkin, Hans Nielsen, tiedät. Mutta nyt on saatana paennut ja Karitsan siunattu veri on pessyt kaikki minun syntini!"
Hans Hauge veti Glengin käden omaansa.
"Sinä siis olet nyt alkanut elämää Jumalassa, Kristen Gleng?" kysyi hän.