"Niinpä asianlaita lienee", vastasi Hauge ja meni. Seuraavana päivänä seisoi hän taasen kirjanpainaja Bergin latomossa. Berg oli itse saapuvilla ja tervehti varsin ystävällisesti Haugea, tämän tullessa.
Hauge uudisti nyt kysymyksensä saisiko hän kirjansa painetuksi.
Kirjanpainaja vilkasi siihen nuorukaiseen, joka eilen oli puhunut
Haugen kanssa.
"Saanko nähdä käsikirjoituksen", sanoi hän ja ojensi kätensä.
Hauge antoi sen hänelle.
Berg istui kauan ja selaili, oli lukevinaan ja selaili taaskin.
Latomossa oli sangen hiljaista; kuului ainoastaan hiljaisia kolahduksia kirjasinten sattuessa ladontahakoihin. Hauge tunsi sydämensä pamppailevan. Nyt hänen kohtalonsa ratkaistaisiin.
Vihdoinkin laski kirjanpainaja käsikirjoituksen pöydälle, meni jo mainitun nuorukaisen luo ja puhui kuiskien hänen kanssaan pari minuuttia.
Hauge tunsi toivonsa nousevan.
Nyt kääntyi kirjanpainaja ja tuli hitaasti Haugen luo.
"Kyllä", sanoi hän. "Käy laatuun saada se painetuksi; mutta — se tulee maksamaan aika tavalla."