"Mistä te syytätte Hans Haugea?" kysyi hän harmistuneena. "Ja mitä pahaa hän on siinä tehnyt, että hän puhuu ja lukee? Sen kaikki tietävät, että moni, joka ennen harjoitti juoppoutta, epäsiveellisyyttä ja muutakin moitittavaa, on nyt tehnyt parannuksen ja kääntynyt, kun hän on saanut heille puhua. Minkätähden siis sellainen kielletään? Onko tarkoitus että esivalta tahtoo vastustaa hyvää ja estää meitä puhumasta ja lukemasta Jumalan sanaa yhdessä? Mutta muita maallisia kokouksia, joissa harjoitetaan tanssia, juoppoutta ja peliä — sellaisia esivalta sallii! Jos niin on, niin sanonpa papille, että sellaiseen me kristityt talonpojat emme tyydy!"
Nousipa siitä suuri napina.
"Me menemme kuninkaan luo ja tahdomme kumottavaksi sellaisen lain, joka on aivan Jumalan käskyjä ja raamatun sanaa vastaan!"
"Sen me teemme!" sanoivat monet äänet. Ja miehet olivat nousseet seisomaan; niiden joukossa oli monta paikkakunnan mahtavinta ja suuressa arvossa pidettyä miestä.
Pappi ja kruununvouti katselivat toisiaan. Tätä he eivät olleet odottaneet.
Hans Nielsen Hauge istui ja katseli alaspäin.
Silloin sanoi Stevelin Urdahl:
"Herra kruununvouti! Täällä meillä ei enää ole mitään, tekemistä. Asia on ilmoitettava esivallalle; sittenpähän nähdään kuka on oikeassa. Tulkaa ja lähtekäämme!"
Nuo kolme virkamiestä lähtivät äkkiä pois kokouksesta isäntä Iver
Graalumin seuraamana, joka vaieten antoi valjastaa heidän hevosensa.
"Hyvästi, Iver Graalum!" sanoi pappi Urdahl punaisena kasvoiltaan, tarttuessaan ohjaksiin. "Tuletpa katumaan sitä, mitä olet tänään puhunut ja tehnyt."