Kahdeksan päivää tämän jälkeen seisoi Hans Nielsen Hauge lupauksensa mukaan taasen läänin päämiehen virkahuoneessa.
Kreivi Moltke oli hyvin ystävällinen, pyysi häntä istumaan ja puheli kauan hänen kanssaan.
"En voi muuta sanoa", lausui hän; "kuin että sinun vaikutuksesi semmoisena, joksi sen selität, on hyvä!"
Hauge katsahti kreiviin.
"Aivan niin", sanoi hän.
"Niin totta kuin Jumalan sana on hyvää, sillä se on minun ojennusnuorani ja johtotähteni. Ja se on kaiketi teidänkin!"
Hänen kasvonsa olivat lämminpiirteiset ja niillä oli sellainen täynnä hyvyyttä oleva viehättävä hymy, jota oli vaikea vastustaa.
Kreivi ei vastannut Haugen puheisiin, vaan jatkoi entistä ajatuksenjuoksuaan.
"Vieroittaa ihmisiä kiroilemisesta, juopumuksesta ja muista paheista ei mitenkään voi olla pahasta", sanoi hän. "Toivoisin, että meillä olisi monta sinun kaltaistasi!"
Hauge oli noussut seisomaan, sillä kreivi seisoi hänen edessään.