"Mitä sanot!" huudahti hän ja kalpeni. "Onko Iver Roen hyljännyt meidän asiamme. Istuuhan hän vankilassa. Hän kuten veljeni sekä Paul Gundersen ja Torkel Gabestad."
Kristofer Hoen katsoi alaspäin.
"Iver Roen on päässyt kuritushuoneesta", sanoi hän hiljaa. "Hän lupasi, ettei hän enää koskaan julistaisi Jumalan sanaa."
Ääni heikkeni. Tuo luja mies istui ja katseli alaspäin kuin häpeissään.
Hauge pani kätensä ristiin.
"Luopunut", mutisi hän. Hänen huulensa vapisivat. Sitten purskahti hän itkuun.
Kauvan vallitsi tuvassa hiljaisuus. Kristofer Hoen ei nostanut silmiään. Hauge istui kasvot käsiin painuneina. Vihdoin loi hän katseensa ylös.
"Armollinen Jumala tuomitkoon", sanoi hän. "Mitäpä me tiedämme."
Ja hän peitti taasen kasvonsa käsillään.
"Mutta tämä asia ei ole ainoa", sanoi nyt Kristofer Hoen karhealla, vapisevalla äänellä. "On tullut niin paljon sekaannusta joukkoomme sillä aikaa kun olet ollut poissa."