"Kyllä — sinulle", vastasi hän.
Hänen nuoret kasvonsa loistivat.
"Minulleko?" vastasi Ole. "Onko teillä minulle asiaa?"
Nyt molemmat tytöt katselivat häntä.
"Kyllä", vastasi Randi.
"Vai niinkö? Keneltä teillä on minulle sana?" Ole Nordaunen katse etsi Randin silmäystä.
"Herraltamme!" Vastaus tuli niin selvänä ja lujana. Ja tytön sinisilmät loistivat niin lempeästi ja luottavasti, että mies tunsi lämpenevänsä.
Hän vilkasi loitompana olevaan vaimoonsa, joka koko ajan oli seisonut uunin ääressä kuunnellen. Sitten synkistyivät hänen kasvonsa.
"Silloin teillä on ankara sana", sanoi hän. Samalla huokasi hän raskaasti. Randi Hevlen kasvot saivat sanomattoman lempeän ilmeen.
"Ei", vastasi hän. "Vain hyviä sanomia!" Tämän sanoi hän pitäen toista tyttöä kädestä. He istuivat kuten kaksi hyvää lasta siinä.