Hans Nielsen Hauge ojensi veljelleen kätensä.
"Kiitos tästä kerrasta, veli, kiitos kaikista kerroista", sanoi hän. Sitten otti hän Inger-emäntää kädestä. "Pysykää Jumalassa", sanoi hän, "niin ei mikään teitä vahingoita. Ja pitäkää hyvää huolta paperitehtaasta, että se käy."
Hän loi veljeensä paljon merkitsevän silmäyksen, otti päällystakkinsa ja hattunsa ja seurasi nimismiestä, joka jo seisoi ovella.
"Jumalan rauhaa matkallesi!" toivotti Inger-emäntä seuraten ovelle.
"Ja Jumalan rauhaa sinullekin, Jens Gram."
Tämän hän huusi nimismiehelle.
Nimismies ei vastannut. Istui vain kärryihin, kun taas Hauge asettui taakse ajopojan paikalle. Sitten sai hevonen piiskan läimäyksen ja pian katosivat molemmat näkyvistä jättäen ystävät kyyneleet silmissä kuistille seisomaan.
Kun nimismies Gram oli ajanut kokonaan tehdaslaitoksen ohi, kääntyi hän istuimellaan ja katsoi Haugeen päin.
"Aja vain rauhassa", vastasi tämä. "Minä istun turvassa täällä, sillä minulla on hyvä omatunto."
Nimismies Gram löi taas hevosta.
"Tällä kertaa saatkin seurata minua", sanoi hän.