Collett kääntyi poliisimestarin puoleen ja keskusteli hänen kanssaan hiljaisella äänellä.
Sitten hän taas kääntyi Haugen puoleen.
"Niin", sanoi hän virallisella äänenpainolla. "Huomenna astun minä kuninkaallisen käskyn nojalla siihen tutkijakuntaan, joka on harkitseva asiaasi. Saat olla vakuutettu siitä, että tehdään kaikki, jotta se edistyy ratkaisuun asti."
Hauge astui jälleen askeleen eteenpäin.
"Minä kiitän asessoria siitä", sanoi hän ja ääni sai niin sointuvan sävyn. "Tuntuu niin raskaalta istua täällä toimetonna ja odottaa."
Collett nyökäytti päätään.
"Voisithan jotain askarrella", sanoi hän.
"Sepä käypi hankalaksi", vastasi Hauge. "Mustetta ja kynää ei minulla ole, joten en voi kirjoittaa; kirjoja ei ole myöskään, joten en voi lukea. Ei ole muuta jälellä kuin rukoilla, mutta rukous ilman työtä ei ole Jumalan tarkoituksen mukaista, herra asessori, ja toimettomuus on aina ollut minulle kauhistus. Kaikki pahat ajatukset saavat silloin vallan."
Asessori katsoi poliisimestariin kysyvä katse silmissään.
"Varovaisuusnäkökohdat", sanoi tämä aivan hiljaa.