Asessori Collett kumarsi jäykästi.
"Saanen kai pyytää armollisinta selitystä, millä syillä hallituskunta on ryhtynyt sellaiseen erikoiseen toimenpiteeseen", sanoi hän. Samalla hän silmäsi Ingstadiin ja toisiin tovereihinsa.
Kreivi Moltke nyökäytti päätään.
"Syyt eivät ole salaisia", vastasi hän. "Erinomaiset olot vaativat erikoisia toimenpiteitä. Sota on saanut viljan ja suolan puutteen mitä korkeimmilleen. — Oli löydettävä mies, joka voi järjestää suolakeittimöitä pitkin rannikkoa. — Hans Nielsen Hauge oli ainoa siihen sovelias."
Collettin kasvoille ilmestyi ivallinen hymy.
"Kansanpelastaja vankilasta", sanoi hän itsekseen.
"Niin vankiloista kuin tuomiosaleistakin", vastasi kreivi Moltke; hänen silmiinsä syttyi tumma loiste. "Hallituskunnalla ei ole käskyläistensä joukossa ketään kunnollisempaa eikä uhrautuvaisempaa miestä kuin Hans Nielsen Hauge. Pyydän teitä kiinnittämään huomiotanne tähän. Ja saanpa omasta puolestani lisätä jotain: Hans Nielsen Haugen kannattajat ovat osottautuneet olevansa Norjan parhaita kansalaisia; tuskinpa erehdyn, kun sanon, että he ovat se suola, joka pitää Norjan kansan puhtaana ja turmeltumattomana tässä suuressa koettelemuksessa, joka nyt ja vastaisina aikoina koettelee maatamme."
Hän vaikeni.
Collett katseli suuttuneena eteensä.
"Herra kreivihän puhuu kuin paras puolustusasianajaja", sanoi hän ivallisesti.