Kauan aikaa oltiin vaiti.
Sitten sanoi Bache vihdoin matalalla äänellä:
"Jospa tietäisit, minkälaisen helvetin vaimoni minulle kotona valmistaa, niin et puhuisi, niinkuin nyt puhut."
Hauge katsoi häneen.
"Sinä olet itse valinnut hänet", vastasi hän. "Olet itse Jumalan kasvojen edessä luvannut, ettei mikään muu kuin kuolema erota teitä, että ja'at sekä hyvät että pahat hänen kanssaan — sinä saat kantaa ristisi kärsivällisenä kuten kristityn tulee."
Bache nousi.
"En voi sitä, Hauge", vastasi hän. "Vaimoni tekee minut pahaksi."
Hauge oli myöskin noussut. Hänen väsyneet silmänsä säihkyivät.
"Silloin on uskosi Jumalaan huonolla kannalla, rakas veli", sanoi hän voimakkaalla äänellä. "Me emme ole tänne asetetut maailman pahaa pakenemaan, vaan sen voittamaan! Jos jätät hänet, silloin sinä teet hänet pahaksi, silloin syökset sinä, jonka pitäisi olla hänen tukensa, hänet turmioon, silloin on sinulla hirmuinen vastuu Jumalan edessä hänen kadotetusta sielustaan, ja sinä petät Jumalan asian maan päällä. Sinä julistat, että paha voittaa hyvän sekä että hyvän on paettava! Oi veli, älä Jeesuksen kuoleman tähden tee sitä!"
Hän seisoi kuolonkalpeana ystävänsä edessä. Bache tahtoi jälleen vastata, mutta Hauge jatkoi: