"Kunhan se vaan ei lopuksi veisi kaikkea", sanoi hän.
"Sinun järkeäsi, — niin juuri", sanoi Kristen Gleng. "Sinä luet itsesi kohta hulluksi, Hans — sitä kaikki sanovat!"
Hans Nielsen Hauge hymyili.
"Eipä ole uskomista, että Jumalan sana tekisi ihmisen hulluksi, sana, joka vain pidättää ihmistä siinä, mikä hyvä on. Mieluimmin voi uskoa, että se tekee viisaaksi ja ymmärtäväiseksi, niin että siitä oppii sitä, mikä on todelliseksi hyväksi sekä täällä että myöhemminkin. Ei, Kristen Gleng; sinä pelaat ja juot järjen itseltäsi. Niin on käynyt monelle ennen sinua ja niin käy vastakin."
Kristen Gleng nauroi ääneensä.
"Mitäpä sinä siitä tiedät?" kysyi hän.
Kortit olivat jääneet pöydälle koskemattomina.
"Tiedänpä siitä paljonkin", vastasi Hans Nielsen Hauge. "Lue raamattua kuten minä, niin ehkäpä sinäkin saat jotain tietää!"
Hän sanoi tuon niin sävyisästi, että tuvassa syntyi hiljaisuus.
Kristen Gleng nousi ylös.