Hauge seurasi vastustellen.
Toiset kaksi, jotka olivat ehtineet myös ylös, työnsivät Haugea.
"Tänään on lauantai-ilta", sanoi muuan, jolla oli erityisen lempeä ääni.
"Silloin täytyy vähäsen iloita", sanoi kersantti John Glende.
Nuo kolme asettuivat pöydän ääreen, johon tyttö nyt toi heille ruokaa. Hans Nielsen jäi seisomaan, nojautuen oven suussa olevaan säilikköön ja katseli.
"Aina vaan puuroa", sanoi John Glende.
Tyttö hymyili.
"Kyllä se puolensa pitää", sanoi hän.
Kolmella lusikalla käytiin puurokuppiin käsiksi. Syödessä vallitsi hiljaisuus.
Sitten se lempeä-ääninen mies vähän ajan kuluttua sanoi: