2. NÄYTÖS.
Josephi Seuroineen.
JOSEPHI.
Tuossa tunnustan uneni
Piennä nähtyä näköä.
(Käypi Jacobin etteen polvillen).
Tässä poika polvillasa
Sinun siunaustais anova.
JACOBI.
Anna Abramin Jumala,
Isän Isaakin Jumala
Siunaus runsain sinullen!
(Käypi Josephin kaulaan, Josephi auttaa
hänet ylös ja tervehtii kaikkia).
Armon Abramin Jumala;
Ilon isiimme Jumala
Sääti, säästi runsaimman,
Suurimman surun perästä.
Itkin pojan poisoloa
Kaihoin häntä katkerasti.
Nyt mie valmissa vaellan
Hänen huohmaasa hoputak,
Ilolla ikäni päätän!
JOSEPHI.
Eihän tok eroksi meitä
Armo Abramin Jumalan
Meitä yhteen yhytä.
JACOBI.
Aika antaisi erota,
Ilo jatkaapi ikeä.
Miten eksyit, kuin erehyit
Laitettua laitumellen,
Minne kulkusi asetit?
Minä vaivainen valitin
Surulla koko sukumme
Kaonnutta kaihoisivat.
JOSEPHI.
Laitettua laitumellen
Kulin päivän päästäpäähän,
Pääsin sivun Siehemista.
Eksyin tieltäni, erehyin
Matkaltani matkustaissa:
Aina astuin loitommaksi:
Sattui katras kauppijaita.
Hätä käski työhön käyvä,
Kauppatyöhön kauppamiesten
Kuin oil kulkuni kotiimme
Mahotonta matka mullen.
Kulin yhä maasta maahan.
Iso Israilin Jumala
Viimen askelein asetti
Nilivirran vierusteihen.
Viimen virta kaupunnissa
Asetuin, asunnan löysin.
Päivä päivältä parani
Elämä eloni kasvoi,
Yhä vaurastui varani.
Sanan laitoin liekkö saanut
Konsa joutunna kotiimme
Elostain Egyptinmaalla.
JACOBI.
Mullen toivat toiset, pojat.
Veljet vaatteesi veriset
Sinun haalakan hameesi
Tuiki tuhlatun verellä
Josta pelkäisin peoilta
Rakkaampani raelluksi.