JOSEPHI (Itkiin mänöö kammariisa pesee silmäsä kyynaleistä; tultuvaan vahvistaa ääntään sanoin).
Elkää pelätkö eneä.
Omat veljeni oletta.
Pahoittaa minua paljon
Teitä kovin koitelleeni.
Armas Abramin Jumala
Nähneenä nälän tulevan,
Katovuuvet kauhiammat
Uloskahtoi teijän kautta
Minun Israelin iloksi,
Jalon Jacobin tuveksi,
Pelastukseksi pereemme.
Laittoi, lahjotti minua
Sillä vallalla, varalla
Että voin omilla voimin
Varsin varalla omalla
Auttaa eineellä, elolla
Kunne kulkoopi ohite
Katovuuvet karkkovaapi,
Meijän kuluisa kuningas
Monet konnut Gosenissa,
Laajat lahjoitti tilukset.
Samat lahjotan sanotut
Koit, konnut veljilleni,
Suvulleni suon omaksi.
Koska vielä viisi vuotta
Eessä elonpuuttuvia
Ettei siemenet sikiä,
Kylvyt jouvu kypsyntääsä:
Kesannot keseä kaksi
Kyntämätä, kylvämätä
Vielä viijettä viruuvat:
Niin on paras paikan päällä
Asumassa alti olla,
Ettei tarvihte elollen
Kuletusta kustennella.
Kesannolla kesät, talvet
Raavaat rauhassa ravinnon
Saavat nautat nautintosa.
Kuningas on kuhtununna
Tänne ihtesä isämme
Lapsinesa, laumoinesa,
Vaunut kymmenet varusti
Laittoi lahjotti hänellen
Täynnä eineitä eväiksi
Kohin Goseniin kotiinne
Talonkalut kaikenlaiset.
(Tuuvan vaatteus joka veljellen vaan Benjamillen viisi
ja 500 hopija rahaa. Josephi suuteloo ja halailoo
veljijään, Benjamin kaulassa itkee).
Armo Abramin Jumalan
Teillen suokoon sopuva,
Äsköin näytettyy älyä,
Yhä yksimielisyyttä.
3. KOHTAUS.
Gosenissa.
1. NÄYTÖS.
Jacobi Pereineen.
BENJAMINI.
Tuossa kulkoopi kuningas
Vai lie Valtikas tulossa.
(Jacobi pereineen polvilleen).