SANGARI.
Vähä on väkeä heillä,
Tyhjät tyhjillä varukset
Meijän vallan vastukseksi.
JOSEPHI.
Etpä tiije ehkä tiellä
Salaite sata satoja
Taikka tulolla tuhannet.
Tahon tarkoin tiijustella
Kysellä kylät talotkin,
Valtakuntasa varukset,
Luvettoo väkilukunsa:
Vasta voin varan piteä,
Vasta varmana levätä.
Jospa joutavia puhuuvat,
Sanan sanoovat valella,
Hirtän heijät hiittolaiset,
Kostan koitteesa kovasti.
2. NÄYTÖS.
(Entiset ja Josephin 10 veljeä polvillaan. Hän heijät tuntoon
vaan liijoin liikutettuna hän tuskin voipi murtain sanoa).
Sanogaitte Sangarilleh,
Tuolleh tulgillen puhuttah
Migä milläih asiah.
(Liijoin liikutuksin väästäksen syrjään
viitaten veljiin ylös nousta).
RUBENI.
Yhet pereellä yhellä
Asijat, elonehinnät,
Kuin on omat kuivanunna.
Ensin eineeksi eloa,
Sitten siemenet haemma
Kerkiästi toisen kerran.
SANGARI.
Tokka totuutta sanonet
Vakaaja, valehtelija?
Uskallatko ukko rukka
Valehella valtikkaallen,
Mahotonta Maanisällen?
Että ehtimään eloa
Tulitta tukulta kaikki,
Kaikki kaupallen kulitta
Kymmenkunta kyntömiestä.
Missä talossa tapaamme
Yhessä yheksan miestä,
Kymmenkunnan kyntäjijä?
Kuka korjoa kotinne,
Kenkä talonne tavarat?
RUBENI.
Oumma vaat, ei vakaajat,
Pojat yhtä poikuvetta,
Taimija talon isoimman,
Veljeskunnan kuuluisamman.
Pere pellot pehmittääpi,
Vastaiseksi valmistaapi,
Karjan kahtoovat yhessä
Pojat, piijat, pojanpojat,
Palkkalaiset paimentaavat,
Vaimot vaatteita tekeevät.
Hoitaat lapset, lapsenlapset.
Noita nuorempi kotona
Varana isämme vanhan,
Sauvana ukon sataisen.
Lohtuttaa ijän lopulla,
Huolen suuren huojentaapi,
Katoomista kauvan sitten
Yhen pojan poikuveesta
Piennä poikana poloissa.
Jot oun outoa osoa
Itkennä isäni kansa,
Meijän parvesta parasta
Murhehtinna muihen kansa.
Tuosta muoto muuttununna;
Parran valkeeksi valaissut,
Hapeneeni harmentanna,
Isän itkut katkerammat,
Veljesten vesipisarat.
(Veljekset kauhistuu).