SANGARI.
Vastapa valetta kuulin
Elämässä ensi kerran!
Varsin vakaajat olotta,
Asijanne meijän aitat.
Niihen tietä tiijustella,
Niitä tutkimaan tulitta.
Meiltä ehittä eloa,
Meiltä tahotta tavarat.
Nyt sie vaait vastineella
Rauhassa, rahan eholla.
Vasta vaait valloinvoimin:
Toiste toivoisit toralla,
Vihollissa viimen viijä,
Kaikki vallata varukset,
Omistoo omin käsisi
Konsa kotoosi takaisi
Isoin pereeneis peräyvyt,
Suurin joukoin jouvuttauvat,
Kaikki kahleihen sepitän,
Rautoin pakanat panetan.
(Kahtoin Josephii hiljenöö).
Ei ole eloa myyvä,
Einettä rahan eholla:
Ne on ostetut omillen,
Oman valtamme varaksi,
Kahottuna kansallemme.
Vaan jos vaihtoa tahotta:
Miesi mieluisa minullen
Yheksästä yksi käypi
Palkkalaiseksi paneksen.
En mie vanhinta valihte
Enkä elinajaksesa
Ota orjaksi ijäite.
Minä tahon tarkan miehen
Vaain vaikiaks ajaksi
Työssä työläässä avuksi.
Annan aikana kovana
Tarpeenne koko talollen,
Rahata ravinnon laitan.
Konsa aika on ohite,
Katovuuvet karkonnunna;
Sitten siemenet varustan:
Laitan lapsenne takaisi
Poisi poikanne otatta.
Jos että taho takaisin
Annan arvosa rahana
Miehen hinnan mieluisasti.
RUBENI.
Mikä teillä miehen hinta?
Onko teillä ostoisana
Veljet, veljiisä tavara?
Tahomma tavarat saaha
Oman ohtamme hijellä,
Oman ansijon avulla,
Eineemme eholla työmme;
Emmä veljemme verellä:
Jospa kohta kuolisimma
Väännymmä nälänpakolta
Ennen parvessa paremmin
Kaulaksutta kaatuisimma.
Osta raavaita rahalla,
Aasit kameelit kaluilla,
Eläimii elolla vaiha:
Verälläsi meijän veljet.
JUDA.
Oikeus on omasa meillen
Palkka työstämme pahasta,
Vähä väärästä teosta,
Velka veljenmyömisestä,
Kauppavoitto kaihotusta.
RUBENI (Kauhistuksella).
Kuinka kurjat, kunnottomat!
Verikoirat, veljenmyöjät,
Kaininkaltaiset pakanat!
Teittäkö teon mokomman
Jota karhut kauhistuisi.
Pelkeisi metänpeotkin?
Millen murheellen minua,
Millen ilkullen isämme,
Surullen koko sukumme
Saattoi saastainen tekonne?
Verivelka veljenmyöntä,
Isänmurhoa isompi.
Teijän surut suottaitkut
Kurjat kursaukset olivat;
Koiruutenne kohta kostan,
Päällenkannan kaiken päällen
Kaikki kahleihen panetan
Mustat murhaajat tapatan:
Ite itkulta tukahun.
Kuolkoon joukkomme kotona
Hävitköön häväisty kansa.
JUDA.
Kaho syvämmeen katuvan;
Kuinka kurja yöt ja päivät
Paheksii pahatekoosa!
Useesti unessa uihkan,
Voihkan vuoteella levota
Silmän kiini siirtymätä,
Veljen veri Silmissäni,
Leppä leiväksi leviipi.
Milloin raatosa rahana.
Konsa ruumis ruiskekona,
Konsa hiilijä kokoopi
Tulisia pääni päällen,
Itkulleni irvistääpi.
SANGARI (Viittaa).
Tässä tiemmä tietäväksi,
Kansan kaiken kuuluviksi,
Ilmi Israelin pojillen:
Mikä tullut tuomijossa
Päällenpantu päätöksessä.
Jotta myönnän myyvystämmä;
Että täytämmä elolla
Teillen säkit säilöistämme
Yheksällen yltämäärin,
Yhen jätättä jälellen
Yhen vangiksi varoilla,
Hänen pantiksi panetta
Että tuolta tullessanne,
Vaeltaissa vasta tänne
Meillen merkiksi totuuven,
Puhistukseksi puheenne
Veljen nuoremman nopeesti,
Kohta tultua kotiinne.
RUBENI,
Kytke koko kymmenkunta,
Kaikki kahleihen sepitä
Pane rautoin pakanat!
Varsin olemma vakaajat,
Vaaralliset vallallenne;
Aivan aineessa pahassa
Tänne tutkimaan tulimma,
Valloin ryöstämään varanne
Ottamaan omin käsimme.
(Kaikki kummeksiit Rubenija).
SlMEONI.
Pijä Sangari sanasi!
Elä vanhinta valihte,
Vijatonta vie ritaan,
Itse kuulet kuin puhuupi
Että liijoin liikutettu
Hän on vähän hämmentynnä
Mielipuoleksi poloinen.
Ota otukseks minua.
Minä pantiksi paneuvun,
Vangin vaatteita valihten
Muutan mustankeltaisia.
Niisset vaatteisa varaja
Minun painavain pakoon;
Niissen loitois loikastauvu,
Pääse matkan pitkän päähän
Kaupunnistanne karaten.
(Simeoni pannaan vangin pukuun).