SANGARI.
Muillen muistutan sanani
Että tuotta tullessanne,
Kohta jouvuttuu kotiinne
Veljen veikkokunnastanne,
Koissa teitä kotvittavan,
Nopiasti nuorempanne
Meillen merkiksi totuuven.
Sillä vankinne vapaaksi
Saatta tänne saatuvanne:
Päästän tänne päästyvänne.
Jos on mieli joutukaatten,
Halu häntä poishakea.
RUBENI.
Minä miehen täältä päästän,
Luvantäytöllä lunastan,
Veljen veljellä pelastan.
(Männessään itkiin halailoat Simeonii).
JOSEPHI. Yksin, (itkee, sitten laulaa).
Kasvoin kanaan kallijoilla,
Hyöstyin ilona isäni
Koissa vuotta kolmetoista,
Vielä viijentoisisena
Isän silmänä ihaite,
Sauvana liki sataisen
Vanhan vaivalaan apuna.
Saatuna sanat salosta,
Erämailta mainittua
Että eväät on vähässä,
Ruoka puuttumaan ruvenna:
Laittoi Israili isäni
Viemään veljillen evästä
Loitos sivun Siehemijä,
Laajan lakson laiteillen
Kussa karjankatsannossa,
Kaskenkaannassa olivat:
Varustamassa varoja
Vuuven vuotetun tulollen,
Panin painon hartijoillen,
Kontin selkääni kohotin,
Otin huonollen olallen.
Vaan ei takka vaivannunna
Eikä paljous eväihin,
Tullut tuskaksi minullen,
Ero isästä enemmän
Minua pahemmin painoi,
Minun mieltäni muserti.
Aloin pahoin aavistella
Että jätän jäähyväiset
Ikuiset isänkoillen.
Kaikkiin mieltä katkeroitti,
Koko kotoisen pereemme
Ite itkin iltakauven,
Itki itekki isäni
Eroani ensikerran
Luota itkevän isäni.
Aamulla alotin matkan,
Kulun päätin päivän päässä
Illan lopulla lopetin.
Oisi ollut tarpeina
Uni mullen uupuneellen,
Lepo leipä paastonneellen:
Mutta muistin muistutuksen,
Sanat Israilin isäni
Että työnä ensimäissä,
Kiitosvirret viimetyönä
Luojallen lopulla matkan,
Päästyväni matkanpäähän.
Palmunjuurellen paneuvun,
Polvin heitin heinikolla
Huokaukset huonoin äänin.
Heitin Herrallen hyvällen
Esirukoukset erite
Isästäni, itestäni,
Veikkoisista, veljeskunnan
Pereistä, perillisistä,
Koko seurasta kotona.
Vaan jo vastaani tulivat
Veljet tukasta vetivät,
Kulettivat Kuopan luokse
Mullen hauvaksi haetun:
Johon viskaisiit vihassa.
Syyksi syöstäissä sanoivat
Minun uhkaavat uneni
Että heillen kerraksesa
Pääsen päälliköks pereellen
Suvun suuren haltijaksi.
Viskoin kiroten kivijä,
Sortiit mullalla muvalla,
Märäks vaatteeni valoivat.
Tuossa kylmin kyynpesässä
Vähähenkissä värisin.
Maot päälleni matoivat,
Käärmeet jaloissa kähäji:
Vilu, nälkä vieraina.
Eipä unta uupuneellen
Ollut yksin yöntyvällen.
Aamuisella kiisto alkoi,
Väitös, veljesten välillä:
Millä tappoa tavalla,
Unten kuolettoo minua?
Kuristookko kulkkuvani,
Tappoakko tapparalla
Rauvoin raaella terävin?
Eli hauvata elävin
Kuoppaan kussa yötä vietin,
Kussa puolikuolijana
Kuulin tuumat tuomijoni,
Heijän herjoin tarinat?
Eli jättääkkö jälellen
Oman onneni nojailen,
Perinnöks metänpeoillen,
Haiskaks hauvan käärmeillen?
Tott ei toeksi uneni
Nähty näköni kävisi.
Vaan ei vanhin veljistämme
Tuohon Rubeni ruvenna
Tyytynynnä murhatyöhön:
Uhkasi ukollen viijä
Sanan työstä saastaisesta,
Ilmi antoa isällen.
Menoin suurin mehtälöstä
Kuului kulkevan majallen,
Karavaani kauppijaita.
Juda saneli samassa;
Eihän veljemme verestä,
Lihasta liseä meillen,
Rahat raatoosa paremmat.
Eikö paljoa parempi
Kaupoitella kauppijoillen,
Muuttoo raatoosa rahaksi?
Tuompa tuuman tutkimata
Kaikki kahtoivat hyväksi.
Nuoran nostookseen minua
Koppaisivat kontistasa;
Siihen silmukan sitoivat,
Vihtoin mullen viskaisivat
Käskyin käsin käyvä kiini,
Tuohon tarttua takeesti,
Kovin koprin kopristaija.
Oisimpa omin käsini
Surman silmukan sitonna,
Omin sormin solminnunna,
Kapaloina kaulaani:
Päästä päiviltä pahoilta
Orjaksi osautumata.
Vaan oil kynnet kylmettynnä,
Jäseneni jäykennynnä.
Pahoin näppijä palelti
Kovin kahmoi koprijani,
Tuntui turraksi käteni.
Tuoss ei käynyt kääriminen,
Osautunna osmansolmut.
Viimen miehin viskaisivat
Puita portaiksi poloisen,
Vaan en kylmennyt kyvennä
Kahmennut ylöskohota.
Kaikki kävi, kauppiaatkin
Mäiltä mättämään hakoja,
Kalikoita yksin kaksin:
Hauvan täyttivät haloilla.
Minä aina päällen pääsin,
Nousin nuorin nostamata
Koon kasvulla kohoisin.
Oisi saatuna satoja
Vaan en ollut enelläni
Voimaltani, voinnaltani
Ja kuin vaivalta vapisin
Kivultani kieletönnä,
Älyltäni ällistynnä
Olin pehminnyt pelolta;
Ylenkahtoi kauppamiehet
Huonon, huonoksi panivat.
Yksi kummin yhtänäinen,
Kahottua kaikinpuolin
Yksin suunkin suinattua,
Kovin koprin koiteltua,
Käänettyy käet jalotkin
Pisti pilkoin pilkkahammas
Nenärauvaksi rahoja,
Antoi viimen aasin hinnan,
Maksoi markkinaluhosta.
Osti minun orjaksesa
Vähin henkivän vähästä,
Puolikuolleena polusta.
Tuohon suostui suorasteesa
Oitis paikalla olijat:
Varaitessa vanhimpamme
Tuonne takaisi tuloa,
Lauman luota laitumelta.
Veljet hormivat hoppijat,
Pojat Jacobin jakoivat,
Rahat lupsiisa lukivat.
Itkin irti ollessani,
Itkin Israelii iseeni;
Kahleissa kauppamiehen
Itkin myöskin myöjijäni.
Kauppijas kalusa kahtoi
Tarkoin markkina tavaran,
Paranti parissan vuoksi;
Jonka saksa saikin kohta
Merenrannalla rahana.
En valita vainoasa
Vihastu vihasta heijän
Heijän pahuuttaan paheksi!
Koettiin kovimmat koulut,
Kärsittyä vangin vaivat
Orjan kauhiaa osoa:
Luoja laittoi lohtutuksen
Heijän pahasa paranti,
Vaivat, vankiuvet, vahingot
Käänti viisain vihasa
Lykykseni heijän lyönnät,
Myyvykkeeksi myömiseni.
2. KOHTAUS.
1. KÄYTÖS.
Josephi, veljesä polvillaan, Sangari ja Palvelijoita.
SANGARI.
Outta ukot uurastanna
Tänne täyttämään sanaanne
Veljen toitta toistukseksi,
Puhistukseksi puheenne.
Tokko entinen elonne
Jo on joutunna lopullen,
Koska koijitta ehäten,
Tänne täytittä pyryllä?
Tahi vaivat vangittunne
Tuli huoleksi, hopuksi,
Häntä päästeä häästä,
Pelastaa pelonpakosta
Teijät kiirehti kivulla?
RUBENI.
Eipä vielä elonpuute
Kivoittanna ruuvankiire.
Elollamme entisellä
Monet viikot viettäisimmä,
Kuukauvet kuluttaisimma.
Ereys erinomainen
Saattoi samassa takaisin
Tänne täyttämään pyryllä.