AABELI (Vääntää niskat nurin vuonnalta ja pistää tulen lavan alle joka yhtäkkiä leimahtaa tuleen.)
Kaho Kaini uhriani
Se on kerran kelpo käistä
Otollinen, oivallinen,
Jumalallen juhlattuna;
Sun on auonnasta pahasta
Pahakiukkuisen, kirotun.
(Kaini koittelee sytyttää uhriaan ruumeniin puolelta vaan
tuuliaispää kiehtoo; josta tuli tukehtuu; hän sytyttää
uuvestaan ja se tapahtuu samoin; Aabeli sytyttää olkiin
puolelta ja se samassa leimua täyvessä tulessa).
Kuin on uhri kunnonkäistä,
Tuli hurskaalta tuleepi
Niin se ei samaite sammu
Kuin jos kurja uhroapi.
KAINI (Sammuttain).
Kuka kuhtunna sinua,
Kuka kuhtui kunnottoman
Joka saattoi sammutellen
Tämän työni tärviöllen?
AABELI.
Minä leimullen levitin,
Saatoin tuimallen tulellen
Jot ei voinut konnankonstit,
Kekäleesi kelvottoman,
Sytykkeesi synnin orjan.
KAINI.
Kekälein on kelvolliset
Parannella partoasi,
Harvennella hampaita
Suurta suutasi tuketa.
AABELI (Pakoonjuosten).
Eeva kultainen emäni,
Armas Aadami isäni
Kaini päälen karkovaapi!
KAINI (lähättäin kekäleen Aabelin jälestä josta hän kaatuu).
Sattuipa kovan kovasti,
Kovin päähäsä kolahti,
Otanpuolellen osautui,
Ohuvehen ohtaluuhun:
Ett ei liiku, lähennäyvy
Eikä seiso säärillesä.
(Likenee).
Veikolla verinen kulma,
Alti Aabeli veressä,
Lepässä leviä leuka,
Otassasa orvasketta,
Marraskettu maksankarva;
Punassa punaiset posket,
(Tuskalla).
Nouse nuoroinen nopeesti!
Elä viikoista vihoa
Pijä pitkäistä toroa;
Elä muistele eneä
Väärintehtyjä tekoja.
Empä kulloinkaan eneä
Taho kansasi tapella
Vasten sinuu vastustella
Saattaa sua suutuksiisi:
Annan vallan vanhemmaisen,
Evut eillä synnytetyn.
(Liikuttain häntä).
Vielä poskissa punoa
Vaan ei vastoa minullen;
Ei ou jäykenneet jäsenet,
Vielä veri liikkeissä,
Vielä silmäsä siniset.
Nouse armas Aabelini,
Pijan pikku veikkoiseni,
Herriherttainen hereä,
Veli veikkonen havaha!
Kuule kulta kukkaiseni!
Elä kuvaile eneä;
Ne on leikit lemmon leikit,
Kummat kuolun kursaukset
Hirmuisesti hirvittävät!
(Liikuttain uuvestaan nousevalla kauhistuksella).
Kylmät ovat kyynäspääsä
Vielä kalvoiset vilummat,
Jäsenesä jäykkenöövät,
Silmät siirtyyvät siniset
Kalvettuvat kasvopääsä,
Muoto muutuupi rumaksi;
Jo on sieramet siniset,
Kintut kiini toisissansa,
Veri sepo seisattunna:
Mikä kumma, liekkö kuollut,
Liekkö hengen heittänynnä,
Kalma silmäsä sitonut.
Tuoni äänesä tukennut,
Surma suusa suittanunna?
Tähän syyhyn syynalainen
Oun minä poloinen poika;
Mitä tehä, minne männä,
Miten päästä päiviltäni,
Kuten kuolema tavata,
Ennättää elämän loppu,
Kiirehtiä kuolun kimppu?
Tulisikko surmantuskat,
Kuolunkoprat kopristaisi,
Vaipuisivat tunnonvaivat,
Katoisivat kauhistukset!
Mitkä vaivat surmanvaivat,
Kutka tuskat kuoluntuskat?
Vasta vaivat tunnonvaivat,
Äskön tuskat tunnontuskat.
Eiköön akkani apua
Jotain taitaisi tavata
Keinoo keksiä osaisi,
Että vielä virkoaisi,
Että elähtyis eloon,
Vielä henkiin heräisi?