EEVA.
Toinen leikillään toruupi,
Toinen totta tonkaisoopi;
Yhenvertaiset vereltä,
Yhtäsyiset synnynnältä,
Ei ou Kainikaan enempi
Eikä suurempaa sukua.
AADAMI.
Molemmat on moitittavat
Toinen liijalta toelta,
Toinen toenpuutokselta:
Vaan ei Kaini ensimäissä
Heijän kiistoissaan heristä,
Alti alku Aabelista.
EEVA.
Väli väätyllä vitalla,
Väli vääntämättömällä;
Toinen toisikymmeninen,
Toinen ammoin aikamiessä,
Kauvan jo ite isänä;
Sepä oisi oiva lysti
Jos olisi lapsenlainen,
Pahan puoskan, puolimielen;
Niin ma vielä vihtoisinkin,
Kylvettäisin kylkiäsä.
AADAMAI.
Elä vaarra vanhintamme,
Vaarra vanhuuvenvaroa,
Syytä ensinsyntynyttä,
Kaho ylen Kainiamme,
Kaini kasvolta rumempi
Vaan on vahva vartalolta
Runsas ruumiisa väellä,
Töitä tehessä tekevä,
Tavoilta hyvintasainen
Aina Aabelii enempi.
Sie et kurjoa kurita,
Raahi rangaista väheä;
Etkä oikein opeta,
Tapojasa taivuttele,
Toenpuolellen totuta
Etkä vahvasti vakuuta
Sovinnollen Kainin kansa;
Kuinka kuunella tulisi
Sillen siivolla puhua
Jotta työllen juohattaavi,
Joka opettaa osaapi
Mahin maata kyntämään,
Viljelemään viisauven.
EEVA.
Minua panet pahaksi,
Huuvat huolimattomaksi,
Yhtä höpläksi löpäjät;
Vaan et vainenkaan itestä
Sano yhtäkään sanoa;
Outko koskaan kokenna
Häntä neuvoa nerolla?
Tokk out toella torunna,
Hävytöntä hängäissynnä?
Ounko kuullut jollonkullon
Ett oisit kouluta kokenna,
Kurittanna kunnotonta,
Opettanna omin kunnoin,
Miten missäkin tilassa,
Kuten kussakin kulussa
Mitä tarvitaan tapoja,
Kuten kukin käytös käypi?
(Kahtelee nähäkseen Aabelia).
Kussa kulkenoon kuriton?
Tuossa kultani tulookin
Kaho kaunista näköä!
2. NÄYTÖS.
(Entiset ja Aabeli joka tulee juosten rätyä pyörittiin ja soittain pilliä; hänellä on kirjakeppiä ja muita huvituskaluja, sekä käsissä että vyöhön kiinisijottuna; myöskin vesiruisku jolla hän ruiskauttaa vettä äitisä silmillen. Aadami tavoittaa häntä, vaan Eeva pijättää Aadamia).
AADAMI.
Laske laiskallen peliin;
Kerran oikein opetan,
Vallatonta vatkailen;
Tott ei tohi toisen kerran
Vasten vanhemman näköä
Rupavettä ruiskuttoa,
Mättää lietettä likaista.
EEVA (Pijättäin Aadamin, pyyhkii veen Silmiltään).
Anna olla ainoani!
Elä ylly ylhäiseni,
Anna anteeksi vähäiset,
Ne on leikit lempeyttä
Ylimielen ystävyyttä,
Rasavillin rakkautta:
En minä pane pahaksi
Jospa kohta jollonkullon
Kasteloopi kasvopääni,
Jospa vaatteihen valaisi
Ei se hiyvennä hipiitä
Eikä kaiva kasvopäitä,
Vahingoita vaatteita.
Naurattaavat narrin konstit,
Ilveesä ihastuttaavat.
AADAMI.
En ou, eukko, ennen näitä
Sävyjäsi sättinynnä,
Synnistämme syyttänynnä,
Omenoihen ottamista,
Puuttumista synninpuihen,
Vijaksesi viskoinunna:
Enkä nytkään eneä
Muinosia muisteleisi,
Vaan mie vahingot varajan
Sinun tautasi taloomme
Helleytesi heikkoudella
Saavan Aabelin avulla.