KAINI (yksinään).
Liekkö synnin syyt yleesä,
Kaikki synnin kauhistukset,
Kaikki kirot kiusauksen
Osaks minun onnettoman
Synnin teot syyttömällen
Langennunna langemuksen,
Synnin vaivat vanhimmallen:
Ilot ainos Aabelillen,
Hylyllen hyvä elämä,
Alti osa hyvänonnin;
Niinpä pilkkanaan pitääkin
Ilkiö ihasteleksen
Ilkastaapi irvihammas.
4. NÄYTÖS.
Kaini ja Mehaala.
MEHAALA.
Ah mun armas ainoseni,
Paras turvani, tukeni!
Viel out vesiherneissä,
Vielä hipeesi hiessä,
Pinta pihkankostunainen
Tott on työsi työläs ollut,
Vaivanalaiset vakosi.
KAINI.
Viel on työtä työläämpi,
Vaivannäköö vaikiampi
Aina harmi Aabelista:
Hänen suhteesa sukuni,
Kautta kasvon kaunokaisen,
Puolesta punaisen posken,
Tautta ihosa ihanan
Jot ei ou tuuli tummentanna,
Palonliekki palvannunna,
Kaskenhautoin välissä;
Eikä poro polttanunna
Kytömaita kyntäissä;
Töihenhuolet huonontanna,
Muokanneet monet mureet;
Suhteen suoran ruumiinsa
Jok ei ou vääräksi väsynnä,
Eikä painunna pakolla,
Tullut työllä turmelluksi
Raunioita raivatessa,
Saahen sakeessa salossa
Pellonmaita pehmiäksi,
Suojijamme suorittaissa,
Talontarpeihen hopussa,
Eläkettä ehtiissä;
Kaini ou ylenkahottu.
Minkä hyö minullen arvon
Antaat Aabelin sivulla?
Eivät entisen tavalla
Mielly minun laitoksiin!
Tyyvy minun työntekooni.
MEHAALA.
Aina Aadami sinua
Isä ite kiittänynnä
Tuen tehnyt toimellesi
Uurauvellesi upoti.
KAINI.
Jospa itekkin isäni
Vielä viisaampi vähäistä,
Havaihtee minun haluni,
Huolen huoneemme pijosta
Uurauteni ulkotöissä;
Niin ei äitimme älyä
Eipä ellennä emämme.
Aina armas Aabelillen:
Siunaukset sivun minusta
Onnentoivotus ohite.
MEHAALA.
Vaikk on Kaini yhtä kallis,
Vaikka vara vanhemmasa
Niin on huoli huonommasta,
Mieli hellin heikommallen,
Huolenpito pienemmästä.
Huonon puoleen poloisen,
Luonto vaatii vanhemmalta
Kaksimointa kahtomusta
Erinomattain emältä.
Luonto lujallen lujempi,
Kohti kookasta kovempi.
Yhtä siunaavat sinua
Kaikkii meitä Kainiseni!
Vaan jos vaikeeksi näkyypi
Kanssa Aabelin asunta,
Erotaan eritaloksi.
KAINI.
Elköön eukkoni erehy,
Outko oikein tajunnut
Että siunasiit sinua,
Kainin vaimoa katalan,
Meitä kaikkia Mehaala
Ynnä yhtenä minua?
Konsa satun saapuvillen
Niin ei sillon siunausta
Loveta nimiluvulla,
Yltä ympäri perettä:
Ainoastaan Aabelia
Eivät uhrissaan unouta
Häntä nimeevät nimeltä.
Vaan en eroisi emästä,
Irti luopuisi isästä
Jos vielä jotenkutenkin
Entinen elämänmuoto
Taloon kääntyisi takasin.
Ei ou heillen hellimmästä
Mielentietosta mitään
Huojennosta huolissasa
Aivan ennen aurinkoa
Tulee hankkian havata,
Nousta nuoremman sivulta
Ja kuin tultua tupaan
Työltä työläältä takasin
Talontyöltä painavalta,
Kytömaihen kynnettyä
Vielä makaava majassa,
Vielä vuoteella viruva
Soristellen sorkkiasa,
Rehetellen reisiäsä
Pitää pilkkana minua
Sakkovaapi saalismiestä,
Eineesä ehtiätä,
Haukkuu leivänhankkiata,
Sättii veljeesä sävytön,
Vanhempaasa vallasniekka;
Jätkyttää jälestä juosten,
Haukku peloksi harakan;
Matkiin marsiipi jälestä
Aina härnyttää hävytön.
Räivä rääsiipi minullen
Heittolas heristeleksen.
MEHAALA.
Koita kärsiä, kokea
Ehkä tasautuut tapasa,
Luopuu laatu lapsellinen.