Onni on omassa käissä,
Onnen ohjakset kotona;
Kääri ympäri kätesi,
Aja niillä aikanansa,
Kotiasi kohti käännä,
Kohti linnaasi likennä.
Käännä vasten vaimoasi,
Joll on osa onnessasi,
Jollen on onnesi ihana,
Korkeutesi koria.
RUUNULINNA.
Vaan jos tuumat turhin käyvät,
Katkiavat onnenohjat,
Onnenkuolaimet kuluuvat?
Lyhyeksi lykky jääpi,
Paha palkaksi tuleepi.
PIRJO.
Jopa kuulut kultaiseni
Minun mieltäni perivän;
Jopa tutkit tuumiani,
Haet mieleni halua,
Oman onnesi etuja.
Luve onni omaksesi
Niin on voitto voimassasi.
(Mänee pois.)
RUUNULINNA (Yksinään.)
Mitäs laait, mitäs vaait,
Mitä onneton osotat,
Mitä kaikatat katala;
Mitä pyrit pyytämään.
Mitä vaatimaan varustut,
Ehättäyt ehtimään,
Härnyytät häjyllen työllen?
Tunnen tuntoni kysyvän:
Mikä on olennon onni
Autuus vähäisen ajan,
Suhteen onnen suuremmaisen,
Ijankaikista iloa?
Muutoin muistossa hyvässä,
Suloisessa suosiossa,
Aina arvossa pietty,
Suhteen suuren ansionsa,
Tautta valittuin tapoinsa,
Tautta käytöksen tasaisen,
Kuningas on kuuluisaksi,
Suomessa tutuksi tullut;
Mitenkä minuukin kohti,
Kuinka kohti kotiani,
Heikkoo heimokuntoani,
Sukua surunalaista,
Aina levitti apunsa?
Pois turhat tuumat pois!
Pois musta murha pois,
Pois tunnon turmelukset,
Pois ylpeyven yllytykset,
Pois hengen heikkous pois!
3. KOHTAUS.
RUUNULINNA ja PIRJO.