Kalliiss puvuss vääntelee,
Mies halpa ihtens kääntelee,
Ja ylpiäst elää sangen.
Ei ajattele hukkuvans
Eikä täältä nukkuvans.
Kuitenk kuin ruoho lankee,
Kunka jää sulta koreus,
Maailman häjy haureus;
Kosk mato silmäis kaivaa
Ja perkel sieluus vaivaa.
Kussa sota, veri siell
Vuotaa hätä hään pääll.
Murha, pelko, puuttumus,
Tuska, vaino, vaivaisuus.
RUUNULINNA.
Tosi, tosi, totisesti!
Murha, pelko, puuttumus,
Tuska, vaino, vaivaisuus!
Ei pelkoo tuntenna rintani
Vaan nyt on halpa hintani,
Kuin vaan lehti tärisee
Niin joka jäsen järisee,
Sisuksii horkka silpiipi;
Vaikk varintuska turmelee
Ja syväntäni kaivelee;
Ja murhateko kankia,
Meijän päällemme lankiaa.
PIRJO.
Vie veihteis vartiain tilalle,
Ja verell heitä pilaile
Ja kasvons kauheeks silaile:
Niin vikapäiksi tuleevat,
Ja murhamiehinä kuoleevat
Ja niinkuin kuninkaan pojalla
Ei ole ikää laillista,
Kuin kuninkaalta vaaitaan
Ja taitoa kuin tarvitaan;
Niin lähin läsnäoleva,
Ja kuninkaallen kuuluva;
Niin suhteen suuren sukusi,
Kuin kautta kuhtumuksesi
Ja ansiosi avulta,
Myös tasaisilta tavoilta,
Istuuvut kuninkaan penkille,
Voittain voimakkaat kenkillä.
RUUNULINNA.
En enee sinne kääntyisi
Jos värttänänä vääntyisin;
Siell kalma kaikkuu kauhia
Ja ruumiin haju haiseva.
Jos voisin voittaa takaisin
Mun murhain, makeest makaisin.
SYÖJÄTTÄREN seura. (Aina ikkunan kautta.)
Niinpä ne vanhat ennustiit,
Hattomin lennossa tunnustiit:
Että ennen loppua,
Pitäisi tuleman hoppua.
Kuninkaat hyvät kuoleevat,
Konnat sijaan kohoovat.
Se on meijän mieleemme
Laittaa lauluun kielemme.