RUUNULINNA.
Valvoin kuinne kukko lauloi
Kuinne kuulin vartialta
Mainituksen[17] maata männä.
Tiiman kääntelein tilalla,
Sitten makeesti makaisin
Kuinne kuulin kolkutuksen
Teijän tullessa tupaan.
RATASKILPI.
Aikaiseen kuningas kuhtui,
Vaati tulemaan varemmin;
Tahtoo vuoteelta tavata
Puntuksen Pukinhovissa
Tilakaartisen tilalta.
Ajattelee aamuisiksi
Käkisalmeen keritä.
Vaan ei suju matka maaten,
Eikä tie tilalla juokse,
Kulu kulku untuvilla:
Herättää heti tuleepi
Nopiasti nostattoa.
(Kahtoin Rostion makuusuojaan.)
Vaan ei valvo vartiansa,
Huolettomat hoitajansa
Makeest makaavat molemmat.
(Kahtoo uuvestaan.)
O hirmu onneton
Ja kurjuus kunnoton!
Kuningas veressä!
Ja vartiain vieressä
On veihti verinen,
On puukko punainen
Ja kauheest heijän kasvojaan
On maalattuna maatessaan!
PIRJO (Hämmästyneenä olevanaan.)
Kuin! meijän kultaisen kuninkaan
Ja Suomen Suuren Ruhtinan,
Heimolaiseni herttaisen,
Sukulaiseni suloisen,
Varmaan tappamia vahtinsa!
Mieleni muuttuu murheesta
Ja tästä surust suuresta
Ympäri käy minull ymmärrys,
Silmäni peittää pimeys.
Niin hoiperran kuin horkassa
Ja kohmon tässä kolkassa.
(Ruunulinnallen.)
Kosta konnill koiruuvensa
Murhamiehillen mustuutensa.
(Vaipuu ja viijään iltaisella valmistetullen ja vielä
liikuttamattomallen vuotellen. Ruunulinna kiirehtii
Rostion makuusuojaan jossa hän tappaa tupavartiat.)
SUUVUORO (Marjallen.)
Tapaus ei ou tavallinen
Vaan on varsin kummallinen.
Lava on ennen laitettu
Ja pehmeill peitoill peitetty;
Ken pyörtymään ihtens varustaa
Ei sill ou avust tarvista.
(Ruunulinnan takaisi tultua sanoo ovelta kahtova)