SUUVUORO.
Sie tutkimata tuomihit
Ja raskaasti rankaisit,
Kostit koiruuven kovasti
Vaan et ehtinnä valoa
Eikä tietoa teosta,
Kuka noista kumpaisista
Molemmista moinen[18] miesi
Joka juohatti tekoa?
Kuka heistä päältä kuuli?
Taikka taisivat molemmat
Maata makeessa unessa
Syyttöminä synnin töihen.
Oman oikeuven valoksi,
Epäluulon estännäksi,
Viisata[19] vijattomuutta.
Olisi oikein pitännä
Arvella tämä asia,
Selitellä selvillensä.
Pimeni teot pimiät,
Hämmentyi häpiälliset
Kautta kauhian tekosi.
RUUNULINNA.
Kuinka kulkukumppanini,
Miten miekkaserkkuiseni,
Kuinka veihtiveikkoiseni
Saatoin suruni salata,
Painella pahoa mieltä,
Kiivauttani kiinitellä?
Kuin näin kuninkaan veressä
Vahit vastaisiit vavisten,
Hamuiliit havaittuvansa,
Veteliit veristä veistä,
Oliit ouvot muuvoltansa,
Hävyttömät hämmästyivät.
Eivät saattaneet sanoa
Ääntä ällistöksissänsä,
Puhistoksekseen puhetta.
SUUNVUORO.
Olit oiva kumppanini,
Veihtiveljeni totinen,
Rehellinen reissuissamme,
Kuluisamme kunnollinen,
Matkoissamme mainittava.
Vaan jos on miekkasi mehessä,
Veihti syyttömän veressä,
Puukko syyttömän punassa:
Elä kuhu kumppaniksi,
Virka virkaveljeksesi.
RUUNULINNA.
Kuin on puheis kummalliset,
Taitamattomat tarinat.
Epäluuloon sie erehyt,
Hämmennyt hälyssä tässä.
(Mäneevät pois.)