RUUNULINNA ja PIRJO.
PIRJO.
Suuvuoro on surmattava,
Sanoi Marjallen sanoja,
Varsin valon antavia,
Ett on arvanna asiat,
Ulosmietinnä metelin.
Minä vastaanpäin varustin,
Jotka salpaavat sanasa,
Tuiki[20] suunsa tukkejaavat,
Kiini kielesä kitaan.
Kolme miestä koivukossa,
Vartioivat kuunvalossa
Tavata tapettavata,
Pohjan ukon poikinensa.
RUUNULINNA.
Heti[21] poika pois eroita,
Syytön syrjään sivuuta,
Laske lapsi kulkemaan,
Minne osottaa osasa,
Kunne kulkea halusa,
Minne mielisi paeta.
PIRJO.
Jokos upoti unohit
Ennustukset eukkojoukon,
Noitajoukon juohatukset,
Onnenämmiin älinän,
Osotukset onnenseuran:
Että ruunu Ruhtinoihen
Tulee tuiti lapsiltasi
Poisi polvikunnastasi.
Kukaties kuhun sukuun?
Jos ei Suuvuoron sukuun,
Pohjan ukon poikuveellen,
Pelättävän perinnöksi,
Pelkomme perillisillen?
Estä pahat ennustukset,
Karta sanoin kahtalaisuus.
Kuin on kurja kuoletettu
Tapettu kypärätaimi,
Maamme periä peretty,
Periköön perkeleeltä,
Sarvipäältä saatanalta,
Ruunun tätä runsaamman,
Pirulta pimiänvallan,
Herrasvallan helvetistä;
Vaan ei valtakuntoamme,
Suomenmaatamme suloista.
Sitten Marjan maatessansa
Tahi tapan tanhualla,
Tupapiikani pihalla,
Eli veitellä vetäisen,
Taikka kulkkua kuristan;
Ettei saattaisi sanoa
Saatanallen Sallisellen;
Ei ole hätää hänestä
Kuin on suusa surman suuna,
Kieli kalmalla kiassa.
Leirissä levitä tieto,
Ett on kuollunna kuningas,
Jonk on poika pois paennut,
Rikostansa riikistämme,
Murhatyötä muillen maillen:
Venäläisiin veneissä,
Partasuihen paattiloissa.
Niin sun Suureks Ruhtinaksi
Yhest äänestä äkisti,
Kuhtuut sotakumppanisi,
Sotajoukkosi soria.
Kuka toisin kuhtuisikkin,
Valihteisi heitä vasten,
Jospa toisin toivoisikkin
Toisin tahtoisi tavata;
Niin ei tohi toivoansa
Eikä ainettaan avata,
Vasten valtoa sotia.
Seuraa joukon juohatusta,
Iloa ison pereen.
Mie oun miettinnä pitoja,
Ajatellut atriata,
Aprikoinnut aamuisia,
Keksinynnä kestilöillä
Voimakkaimmat voitettavan
Yhistettävän ylimmät.
Niin mie valmiiksi varustan,
Laain piot laavullensa;
Pijän huolen huommeneksi
Johon kuhut kumppanisi.
Kuhu vielä kumppaniksi,
Vielä veikoiksi nimeä;
Varsin vanhalla tavalla,
Turvin vanhan tuttavuuven,
Entisen elämänlaavun.
RUUNULINNA.
Kuhtuissani kumppania
Minä nouvan noitajoukon,
Ehin eukon siskoinensa,
Kumppanineen kummituksen.
Tahon tietää tarkemmasti
Mitä on minullen suotu,
Mitä suotu suvulleni?
Suotu Suuvuoron suvullen?
Mitä sattuu Sallisellen?
(Mäneevät pois.)