Näiltäpä nyt sanan saamme
Kuinka kuuluu asiamme,
Ken tappelun on voittanut
Ja riemun soiton soittanut?
(Likeneevät.)
Nä kunnolliset kumppanit,
Jotk valtakuntaa varjeliit,
Kunniahaavain kantajat,
Ja esimerkkiin antajat,
Meill sanokaat nyt salaamat,
Liek aina hyvin asiat?
YKSI HAAVOITETUISTA.
Kuin mäntiin liki mäkeä,
Niin kaatui paljo väkeä,
Tuhansii kaatui keollen
Ja valmistettiin peoillen:
Vaan Ruunulinna lennätti
Ja meillen avuks ennätti,
Hän saattoi voiton meijän väill,
Hakaten Hattaran omall käill.
Ken taitais haavain sulkea?
En jaksais enee kulkea.
(Nääntyy.)
SUURI RUHTINAS (Sitoin hänen haavojaan pyyhkeellään.)
Jos voisin sulkea haavasi
Ja kostaa koetut vaivaisi!
(Parviaisellen osottain.)
Tarinoippa tarkemmasti,
Mikä meno metelissä,
Kuinka kuulutaan puhuvan,
Ketä soimataan soassa?
PARVIAINEN.
Sallisellen sai sanomat
Menosta metelijoukon,
Hankkeista[1] Harakkaristin,
Vihollisten viisattua,
Saastasien saatettua.
Meijän joukko jouvuttautui,
Meijän leiri leimahteli,
Kaikki suoriutuit sotaan,
Kaikki keräytyit keollen,
Kaikki toivoivat toroa,
Kaikki tahtoivat tapella,
Vuottiit verenvuuvatosta.
Kuului huuto kuusikosta,
Metästä meteli kuului,
Saloista soan sanomat,
Sotahuuvot soihen päistä.
Oivamies Oravakangas,
Pohjan poikiin keralla
Oli ketetty keollen,
Tanninen tapettu suollen,
Mullinen[2] muruiksi lyöty,
Silmät Siekkisen sovaistut,
Sorvali maahan sorrettuna,
Pahoin Hörtsä höyhennetty,
Paltto painanut pakoon;
Joukki joutunna jälestä,
Joukin joukko juoksenteli,
Hämmentyi Hämeen joukko,
Savolaiset salvattiin,
Savon sankarit mokommat,
Savon uhkeat uroot,
Taakse salmen salvattiin,
Ettei päässeet päästämään
Hämäläisiä häästä,
Saaneet Aunuksen avuksi.
Monta kaatui Karjalaista;
Kaikki Kajaanan sotiat,
Vaipui vahva vaimojoukko,
Kaatui kaunis neitokansa.
Meill ol loppu melko lässä,
Ehto elämän käsissä
Riipeyvelt Harakkaristin,
Taluttaissa tappelua,
Yli kukkulan ylävän,
Ympäri ylävän vaaran,
Kurmon kuoleman kuletti,
Meijän leiriimme levitti.