Mikä tuli turvaksenne,
Minkä avuks arvelitten
Kuka kumminkin pelasti,
Auttoi ahtaassa tilassa?
PARVIAINEN.
Tuli Sallinen samassa,
Hajonneet haki kokoon,
Pakeniat paikoillensa,
Yhisteli, yllytteli;
Nerokkaillen antoi neuvon,
Tarkoin outoja opetti,
Tappelemaan taitavasti,
Alangolla ahtaalla.
Hepo tunkoopi hepoa,
Miesi miestä haittoapi;
Toiset tiellä toisillensa,
Toiset toisia sysiivät,
Reikeä reväistäksensä,
Akkunaa avataksensa,
Veräjätä väljennellä;
Josta sopisi sotia,
Josta taitaisi tapella,
Jost oisi jousillen tiloa,
Vasamoillen varma juoksu,
Nuolillen nopia kulku,
Käsivarrellen varoa.
Riittoisasti Ruunulinna,
Uros muita uhkiampi,
Kahta pijoa pitempi,
Korttelia korkiampi,
Turpiampi tunnetuita,
Tukevampi tuttujamme,
Ennennähtyjä enempi,
Hakovampi hartioilta,
Leiriimme lennättääpi,
Nelkoneliseen ajaapi,
Ääni kuului ärjynnällen,
Koskenpauhullen komanto,
Ruskeen ruunasa selässä.
Se ol vatalta vakava,
Varsin kylläinen kylillä,
Sotikko[3] soassa käynyt,
Taivutettu tappeluissa,
Tyrmän alla tyynnytetty,
Linnan luona luonuutettu,
Ojennettu ohjaksilla,
Miehen mieltä noutamaan,
Ajatuksia ajajan.
Soan soitot tunsi kaikki,
Tunsi rummut tunnettavat;
Omat rummut ruuna tunsi,
Oman huiluin huminan,
Oman joukon hurrahuuvon,
Aivan selvästi selitti,
Virsistä vihollisemme,
Pajatoksista pakanan,
Kohta äänestä älysi.
KALLO.
Elä ruunasta rupata,
Heitä tarinat hevosta.
PARVIAINEN (Ylenkahteella silmiä luuven Kalloa vasten.)
Ruunallensa Ruunulinna
Sanoi moniaita sanoja,
Heitti tietoa hevollen,
Varman käskyn varsallensa,
Ketä keksiä pitäisi,
Ketä tahtoisi tavata.
Ruuna käännäksen rutosti,
Kepiästi kengillänsä,
Vikevästi viskareilla;[4]
Hakoopi Harakkaristin,
Nopiasti nouvattaapi,
Ehtiipi eripuraisen.
Likentäytyi Ruunulinna,
Konnan koljusta kohotti,
Satulasta maahan saattoi.
Mitattua miekkoansa,
Hakkaisi Harakkaristin,
Muruisiksi murhamiehen,
Tappoi kurjan tantereellen.
Kuului huuto kulkeneeksi,
Aina leistä letiin,
Koko joukon päästäpäähän:
Että kuoli kurja miesi,
Kaatui kapinan tekiä,
Mestattiin metelin alku,
Soanaine sorrettiin.
Vaan ei paikalta paennut,
Hänen vähäinen väkensä,
Outti ouvoilta apua,
Tukee tuntemattomilta,
Kuolemata kostaaksensa
Hattaran Harakkaristin.
Jopa joukot jouvuttautuit,
Jopa turvaksi tulivat.
Ryssät päällen ryykäisivät,
Ruohti runnisti kovasti,
Juutit julmasti sotivat,
Puolan pulkat polvillansa
Vasamoita vaihtelivat,
Asettivat ampuneuvot,
Joilla silmin sihtaisivat.
Sinikaulat kauhiasti,
Tattarlaiset tappelivat,
Vielä muita villimmästi.
SUURI RUHTINAS.
Eikö pelänneet petoja,
Vähän väen väähättäjät,[5]
Pienen joukon juohattajat?
Eikö pehmenneet pelolta,
Pelon tuskoo tuntenunna
Suuvuoro ja Simanainen,
Sallinen ja Haapalainen?