Eikö henkee helmeäkään,
Joko loppunna lopeti?
4. KOHTAUS.
Entiset ja Ruhtinas JUURIKKI.
R. JUURIKKI.
Jo on henki helvetissä,
Kostonjoillen joutununna,
Kipukoskeen kovaan:
Sinne vuottaapi sinua,
Kuhtuu murhakumppania,
Toveriisa toivottaapi.
Totta torvea perästä;
Totta kiirehi kipuun,
Pyri perkeleen peliin,
Rymähenki helvettiin,
Piinattavaksi pirulta.
Kypäräis on kylvetetty
Suomen veljesten verellä,
Ruunusi on ruskoitettu,
Punatut sinun pukeesi.
RUUNULINNA.
Vielä verta veikkoiseni,
Vielä puuttuupi punoa,
Ruskiata runsaasti.
Vaan en huolisi hoputa,
Tappaa tarpeeta sinua,
Siirtäyy sinä sivullen
Anna partasi parata,
Anna kasvon karvettua,
Runkais tulla runsammaksi,
Hakovammaks hartiasi.
Ennenkuin kulet sotaan
Vasten vanhaa sankaria,
Kaho kansoimme kisoa,
Taitavampiin tappelua,
Ja jos jouvut voiton päällen,
Ota omasi takaisin
Ruunauttauvu Ruhtinaksi.
R. JUURIKKI.
Min en siirtäyy sivullen,
Minä miessä ensimäissä,
Tahon kansasi tapella.
(Töyteä hänen päällensä, tappeleevat seuraten toinen
toistaan. Juurikki haavoitetaan ja viijään pois,
Ruunulinna keksii Sallisen likenevän seuroneen.)