(Suuri osa Päämiehistä tuleevat hänellen kättä antamaan.)
R. JUURIKKI.
Hyvästi hyvä isäni!
Ylin ystävä totinen
Vaka turva valtakunnan!
Koska ruunun Ruhtinoihen
Luulet painavaan lujasti
Hapeneita harvenneita,
Valtikkaan myös vanhempani
Hupaiseksi, huonoiseksi
Varoit vanhuuven varaksi,
Sauvaks saattamattomaksi:
En ou estävä eroosi,
Enkä murtoosi muraja
Leiristä levottomasta.
Rauha rakas nuoremmillen,
Varsin vanhallen ihana.
Täällä on lukusi täysi
Täällä täytetyt tekosi,
Vaikka luku valtakunnan
Vajoona sinua vasten
Kostota sinua kohti:
Vaan on velka veljilläsi
Suojellulla suomenmaalla
Aina muistossa mukana,
Aina arvossa hyvässä.
Hyvä ukko jää hyvästi!
(Antain kättä.)
Vielä vaain viimeiseksi,
Saata kulta salliseni
Esimerkit eillä nähyt,
Tutuks tuntemattomillen
Valoks vasta syntyvillen
Jälimäisillen jätätä
Esimerkiks etäisillen.
(Koko seurallen.)
Jätän häntä jättäissäni
Ruunun Ruhtinasukuni,
Suomen sukuni perinnön.
Pahaa onneeni pakenen
Kunne onni ohjoaapi.
Ehin etäältä lepoa.
Nämä on rannat raiskattuna
Ilkeest ihmisen verellä,
Kamoittaavat kauhiasti
Pauhoot äänellä pahalla,
Muistuttaavat murhatyötä,
Loppua isän ihanan.
Kuinka aikoja asua,
Miss en kärsisi kävellä;
Maata mahtaisi väheä,
Kärsisi levollen käyvä?
Missä mieleeni tulisi,
Huolenaineita alati.
Valan vahvan vannottua
Kostoakseni kovasti
Surmaa surkiaa isäni,
Vaan ei valtaasa periä;
Kiijän kiireellä kululla
Näiltä mailta, mantereilta.
Jo on veneeni vesillä,
Jo on kuuttini kulussa,
Alus aalloin nojassa.
Laivistoni laineilla.
Tuuli purjeihen puhuupi,
Länsi päällen läähättääpi
Luopi luuve huohtamiset,
Luuve luotamme ajaapi.
Ehtikää erikuningas
Tahikka tavoittakaatten
Ruotinmaalta Ruhtinoita,
Herroiks Ruotin Herttuvia.
Joillen toivotan toemman
Onnen oikian osaksi;
Kuin ol suotu suvulleni,
Suotu suomen Ruhtinoillen
Valituillen vallastamme.
(Ruunulinna ihastellen tätä kuunneltuaan vetäytyy heitä likellen.)
RUUNULINNA nuorempi.
Tuoll on kaimani kaulla,
Heimolainen heinikossa,
Selkopiillänsä setäni;
Vielä herja hengittääpi,
Varmaan vetäytyy veressä;
Anomaan anteiksi
Paljoja pahantekoja.
8. KOHTAUS.
Entiset ja RUUNULINNA, (pyrkiin ylös vaan ei pääse.)
RUUNULINNA.
Oikeinpa onnenneijot
Toven toivoivat minullen
Ruunuu Suomen Ruhtinoihen.
Kuolen kuninkaan nimissä
Vaivun suomen valtiana.
Vaikk on vahvat vallatonna
Vaikka melkoinen meteli
Kaikenkaltainen kapina;
Niin oun kumminkin kuningas
Herra henkeni lähössä.