Pieni lapsi laitumella
Venyi vieressä veressä
Tantereella miehen taimi
Veressänsä vierettiisä
Käänteliisä Kätkyetä
Ilman vitmita vireesti
Ilman liekuta lepäisi;
Potki poika Sorkillansa
Tanteretta miehen taimi
Laitumella lauleloopi
Lauleloppi laaullansa
Äliseepi äänellänsä
Taputellen tanteretta;
Ehti einettä emältä
Ano eineen apua
Näkeepi emänsä nännät
Näki rinnat riippuvaiset
Tapaa hertaisen tavaran
Kullan vertaista venytti
Imeksi imeisen alku
Miehen alku mieleksiipi;
Vaan ei kuollut kumppaniksi
Eikä kelpaava emäksi,
Eikä synny Syöttäjäksi
Ihanaks imettäjäksi
Ensinkään elättäjäksi
Kalliiksi Kantajaksi
Vakavaksi vartiaksi
Holhojaksi huonon lapsen.
Jousen kätki Joukkavainen
Varsinkin vasamat kätki
Peitti pienen pehkon alle
Nuolet toiste nouvannaksi
Aseet toiseksi ajaksi;
Jätti jänteen ahollen
Ampu kalut kannon alle
Otti pojan polvillensa
Syyttömän syliinsä nosti
Viattoman viisas ukko,
Omaksensa otti pojan
Omaksensa orpo lapsen
Laulu lapsen lapseksensa;
Kotiansa kohti koiti
Kanto pojan kartanoonsa
Saavun saaliinsa tupaan,
Perä penkillen asetti.
Kätkyt käytiin samassa
Laitettiin tuvan lakasta
Parvesta paraan pirtin,
Joss oli lasta Joukkavaisen
Kuusi kuuta tuuitettu
Viatointa viihytetty
Vaimon tainta taivuttettu
Tyttö lasta tyyvytetty
Äitin kaimoa katottu.
Vaan kuin kului kuusi kuuta
Puoli auringon ajosta;
Niin ei käynnyt kätkyensä
Eikä viihy vitmissänsä,
Jätti vapukka vakunsa
Heitti liekun heinikolle
Jätti kätkyen keollen
Pientarellen pieni impi
Jätti vitmin viisas lapsi.
Vierauttua vitmistänsä
Vielä vierautu välemmin,
Herttaisista herkuistansa
Maamon maijosta makeesta
Elatuksesta emältä
Emon eineestä eroisi
Kasnaisista kantajansa
Muona kontista komeista
Kaunoisista kaksoisista
Maito maljoista makeista
Toivossa tulevan toisen
Tarvihtevan tuon tavaran.
Yli Yötä liekkumata
Vietti liekkusa levossa
Kätkettynä kätkyensä
Säilöisässä pieni sänky;
Sitten tuotiin tupaan
Tuohon tyynyt tyyrättiin
Tyynyt piettynä tytöltä
Lapselta lakanat pietyt
Vaippa piettynä vapolta
Tuossa lapsi lauleloopi
Hyräilö hyvännäköinen
Roikoi rohkia näöltä
Kaunis poika karjalassa
Tuota vaimo tuuitteli
Elätti talon emäntä,
Tuuitteli turvaksensa
Vanhan päiväsä varaksi,
Vapollensa vartiaksi
Avioksi ainoallen.
Vaatehti varakas vaimo
Kauhtanalla kauniilla
Sametit oli sarvenoissa
Hihan suussa hirven nahkat
Puhkina punaiset langat
Paino paklat kauniiksi
Keltaisiksi kengän paklat,
Siniseks sukan siteet,
Pani kaksi paita vyötä.
Anto paijat paltinaiset
Toiset anto aivinaiset;
Jalot jalkineet jakeli,
Kengät kenkkäisi kepiät
Upokkaat upoisen uuvet
Pahlikkaat parasta kättä,
Varsin vahvat varsiltansa
Kauvoiltansa kauniimmat
Perotoilta pehmiämmät
Koroiltansa kohtalaiset
Apsatilt alati sievät
Muilta paikoilta mukavat.
Sukat surman mustunaiset
Syylingit syven näköiset.
Kasvo poika kauniisti
Ankarasti miehen alku
Hyvä tahtoinen tavoilta
Opiltansa oivallinen,
Ämmän neuvokit älyisi
Johtatukset Joukkavaisen
Värssyt vanhan Väinämöisen
Yllytykset ymmärtävän;
Tehä suuria tekoja
Palveluksia paraita,
Kuninkaalle kuuluvia
Isänmaalle mainioita.
Ite vanha Väinämöinen
Oli kummiksi kututtu,
Nimen antajaks anottu
Vaimoinensa vanha ukko
Vaateriksi vaaittuna;
Otti syyttömän syliinsä
Pani poijan polvillesa,
Kahtoi kaunista näköä,
Sanoi vanha Väinämöinen
Tahon taivaan julisti
Suonnon julkisen Jumalan;
Tämä suomen suojeloopi
Varjeloopi valtakunnan,
Karjalamme kaunistaapi
Savon saattapi eloon,
Antaa rauhan Aunukseen,
Päästä Hämeen häästä,
Pohjan puolen polttajista,
Laitta lappiinki eloa
Einettä etäisille,
Ouvoillen opin valoa
Ylimaahan ymmärrystä
Tietoo maahan tiettömään;
Tämä on salosta saatu
Mäen alta männyköstä
Tämä saalis sallituna;
Niin mä sanon Salliseksi
Kutun kummi poikaiseni
Kutun kuuluisaks tulevan
Suvun suuren esisäksi.
Nousi Sota suomen maassa
Syttyi synkissä saloissa;
Vihollinen Viipuria
Poltti selväksi poroksi,
Turun tuhkaksi mänetti
Kekäleiksi kelpo paikan
Raunioiksi rautalinnan,
Ajo asukkaat ahollen
Mänemään räntämäillen;
Löi kumoon Kuuston linnan
Kaappaisi Kajanan linnan
Vahin maatessa makeesti
Komentantin Korsatessa.
Kuningasta kuusi kulki
Kuusi ahnetta ajoivat,
Suomen maata sortamaan
Sotimaan suomen nientä,
Kaatamaan Karjaloa
Jakamaan jaloa maata.