Sano vaimo, Salliselle
Sano hellillä sanoilla
Sytövällä syvämmellä,
Pois tulovi pojan lähtö,
Pojan matka näiltä mailta
Rauhaisilta rannikoilta
Kukkuloilta kuuluisilta
Rannoilta rakastetuilta;
Kuningas on kuhtununna
Esivalta ehtinynnä
Valtakunta vaatinunna
Maamme hallitus hakenna
Maamme haltia manannut,
Kaikki kantajat aseen
Kaikki kantamaan asetta
Kaikki miehet miekalliset,
Miekalliset miekkasille,
Miekattomat miettimään,
Kuinka ansaisiit aseen
Miekan miestä merkihtevän,
Miekka miehen kaunistaapi,
Akka on asetoin miesi
Vasamoita vaimonlainen
Nyt on soitettu sotaan
On tahoittu tappeluun;
Sekä miehiä merellä
Että maalla mantereella
Tappeluissa tarvitaan
Varjelukseks valtakunnan.
Kuin on leikit leikittynä
Kuin on voitot voitettuna
Tapeltuna tappelukset
Kuin on suomi suojeltuna;
Tule tuttuun tupaan
Ennen maattuun majaan
Uutoiseen uutimeen,
Tule tietyllen tilallen
Laverillen laitetullen,
Työnnän sullen tyttäreni
Annan Vapon vaimoksesi,
Annan Sullen ainoani
Oman lapsen sullen laitan.
Tuota toivoin toisin ajoin,
Tuota toivoin toivottua
Aina aijoin aprikoin,
Toisin toivoni hävisi
Lohtutukset loikaistuivat
Pakeni paraat uneni;
Luotan luojani tekoin
Luotan vanhan Väinämöisen
Ihmeteltävän Isäni;
Että sullen ikeä suovat,
Suovat sullen miehen mielen
Miehen miehuuven lupoovat
Suovat Suomellen sovinnon
Valtakunnallen vapaallen.
Polvet pojalla vapisi
Syvän sykki Silmät siity,
Mullen Vappo vaimokseni?
Mullen siskoni siviä?
Eukoksi emoni lapsi!
Akakseni ainoasi!
Ei sitä siiek Väinämöinen
Eikä sukumme suvaihte
Ajatukset myöten anna,
Lupoa lujat lakimme
Laki kirjat kiinteimmät
Lain lautaiset niotut.
Vaimo vastaten sanoopi
Ehättää hyvä emäntä:
Empä ole sun Sukuusi
Enkä oikia emäsi,
Vaikka olin vartiasi
Huonouvessa holhojasi
Alti heikkona apus;
Sinä olet otto-poika,
Poika saatuna salosta
Kuletettu kuusikosta
Miehen käyessä metällä
Jousen kansa Joukkavaisen.
Löytty löytönä keolta;
Entisen emäsi kansa
Jonka sää oli särkenynnä
Hajalleen hajottanunna
Vatan ukkoisen vasama
Ukon ilma irti lyönnyt;
Jos oli silmät siskon päälle
Palanna pahana lassa
Povi poikana sytennä
Kolkuttanunna kovasti
Syvän tuolla syyttömänä
Vireesti viattomana,
Lempöisissä leikissänsä
Lasten lausuissa somissa
Kätköisillä käyessänsä
Piiloisillansa pihalla
Syleyksissä syyttömissä;
Niin paloi tuli paremmin
Rinnan liekki leimuapi
Vaimon tuota vastattua
Ehätettyä emännän;
Silmät auki aukenivat
Tunto tunnusti totuet
Luonto toivoja lupaisi,
Ajatukset aivoissansa
Onnen taitoa opetti;
Kiihty toivossa kipuna
Onnen etuja ehätti
Autuen alun osotti.
Vappo varjoin vapisi
Ilo ihanan valaisi
Kasvon kauniin punaisi,
Ilossansa viikon itki
Pieni piika riemussansa;
Kauvan maahan kahteloopi
Silmät siltoa hakivat
Kolpihtoa kohtaisivat
Noutiit nostopalkkiloita.
Viimein sano viisas tyttö
Vastaisi ihana impi
Tyyni tyttö taitavasti;
Sanat on sanottu ennen
Ennen meitä merkittynä;
"Vieras veikkoa parempi
Emon lasta laupiampi"
Jopa totuen tokatin;
Jos oli velienä omana
Aina armas mielestäni
Mielen ainoa ajatus
Ajan ainoa huvitus
Ajan vietto veikkonani
Lempee leikki kumppanina;
Niin on kahta kalliimpi
Vappoo vaimoksi kysyjä
Emännäksi ehtiväinen
Toveriksi toivojani
Kumppaniksi kuhtujani.
Tuli vanha Väinämöinen
Tuli tutisten tupaan
Äijä ärjäisi äkisti
Ärjäis äänellä kovalla
Kiljui kiivailla sanoilla,
Mitkä teill on tuhmat tuumat?
Mitkä nerkat neuvon piennät
Mitkä arvella asiat?
Hävetkätten häinne kansa
Kansa naimis kauppoinne,
Kuin on sota suomen maassa
Vaino Valtakunnassamme.
Jouvuk kohta Joukkavainen
Saata Sallinen sotaan
Laita lapsesi meluun
Otto poikasi polaan.
Ite vanha Väinämöinen
Jouvuttaapi Joukkavaista,
Joukkavainen anto jousen
Tarkan tapparan tapaisi
Keihäs nyökön kelvollisen,
Vapukka vasamat ehti
Varsin varmimmat valihti
Nopiammat nuolet nouti,
Ehti piilit pieni piika,
Kokoili kylän koristus;
Emäntä eväät laitto
Vanha Vaterma varusti,
Tallista talutti ruunan
Rassasta ratas hevoisen
Kujasta kululta kuulun
Varsan vahvimman valihti
Varsan varsoja paremman
Varsan vanhan Väinämöisen,
Jonk oli vanha Väinämöinen
Appi antanna vävyllen
Anto ajella kotiinsa
Ajella apen tyköön,
Koska aika myöten antoi
Koska jouti Joukkavainen
Konsa enätti emäntä;
Tämän ruunan ruskoittavan
Tämän varsan vaskikarvan
Tämän tähtiin näköisen
Tämän kuuta kuulavamman
Varsan varsoista valitun.
Varsan vanhan Väinämöisen
Antoi poijallen anoppi
Anopiksi aprikoiva
Ennestään emän siainen;
Toivoi toilla pääsevänsä
Hällen varsin vanhemmaksi.
Vappo vaatteet varusti.
Sallinen satulan ehti,
Heitti hellät jäähyväiset,
Heitti hellät silmän iskut,
Heitti hellät huokaukset,
Siittä kiiti kiireesti
Nelisissä neijon luota
Tyynimmän tytön tyköä,
Kerran kahtoi kankaalla
Männessänsä männykössä
Taaksensa tantereella.
Vaimo vaivoonsa valitti
Emäntä enemmän itki
Äiti huoltansa älisi
Erotessa ensi kerran
Kasvokkaasta kauniista
Polvi pojasta somasta
Totisesta toivostansa
Vanhan päivänsävarasta.