Toentotuutta sanelet.
Neuvo nerokkaan uroisen!
Nyt otan isännän innon,
Vallan vanhimman talossa:
Pieksän Pirjon vuorostani,
Vaimon vatkoan äkäisen.
Ulos syöstän Syöjättären.
3. KOHTAUS.
Eteisessä.
1. NÄYTÖS.
SYÖJÄTÄR (Pirjollen).
Upo uutoisen sanoman,
Toivon toimitan sinullen.
Kerskon poika keskimäinen
Miesi kaunis kaupunnissa
Miesi miehistä valittu,
Rikas riistalta, rahalta;
Oma kaunis kartanosa
Seisoo linnoa likellä,
Kaupunnin alakaulla;
Omat laivat laineilla;
Läksi koistasa kosiin
Emänteä ehtimään,
Vaimoa valihtemaan.
Ei se kaho kauneutta
Eikä valkeita valihte.
Saisi vaimoja valiten
Kaunoisia kaupunnista,
Vaan ei taho tansijoita,
Kärsi kovin kouluttuja
Suuri oppisii suvaihte,
Kysyjijä kyntäjältä,
Millen maallen maltasia,
Kullen kaskellen kanarvat,
Suollen suola kylvettynä,
Vaan se tahtoopi tavoilla
Entisen emäsä laista,
Äiti vainaasa älyistä.
Sitämuuvoin on mukana
Entisen emäsä kengät.
Kellenkä ne kengät käyvät,
Ken sen pakloin paneksen.
Se sen jälet parsinoonkin,
Sen valihtoo vaimoksesa.
Neuvoin teijän neitojanne
Ennen muita ehtimään.
Siinä aineessa asuksin
Vuosikauven kaupunnissa.
PIRJO.
Ken ne kengät arvoasi,
Minkä pituuven pitäävät?
Laveuven kyllä laitan,
Rinnan korkeuven kohennan.
SYÖJÄTÄR.
Ovat pieksut pientä kättä.
Soman jalat ja Sorian,
Vaivoin sopiivat somaiset,
Tuskin myöskin Tuhkimuksen;
Vaikka nälkä näiventännä,
Työsävaivat vaivannunna,
Kasvun estännä katalan.
Nerokkailla aina neuvo,
Yhä vastaukset varoilla;
Altis valta vaimopuolten
Miten miehet miettinöötkin.
Viekkaat viisaita enemmät.
Piemmä jalkoja pihissä,
Kämmenyksissä käpälät;
Taputellen taivutellen,
Paamma pakloilla kovasti,
Litistämmä liinavöillä,
Kapaloilla kaijennamma:
Otamma sukat ohimmat,
Päällen ahtaimmat ajamma.
Sukat voijamma sulalla,
Voilla kengät voitelemma:
Väen voimalla veämmä.
Kerran kengät koiteltuna;
Kerran Kerskoa petelly:
Suutari sukua mullen
Ken ne kengät ommellunna,
Toiset kohta toimittaapi
Jospa pikkuista pitemmät,
Vähän väljemmät terältä.
Samoin lestin saumovaapi.