PIRJO.
Hukat söivät hukkuisena,
Peot peltoimme perillä.
(Heristää männessään, suutanäyttäin Hölmösen olla vaiti).
LEMMES.
Se oil kauppa kauhistava;
Mureellinen mullen muisto,
Suru sullen surkiampi!
HÖLMÖNEN.
Se on vaimoni valeita!
Leikillään asetti akka.
Tyttö ihteni tykönä,
Poika poikessa soassa.
Konsa koivennoon kotiimme?
Koska rauha rannoillamme.
LEMMES.
Paljo oun pahoa kuullut
Tavoista sinun talosi,
Elämästäsi emännin
Kuin jo ennen ennustelin.
Ei vanha valetta hauku.
Työllä sorrat tyttäresi
Yhä ylenpaltisella;
Pijät vaivalla, vajaalla;
Turha turva on sinusta,
Vara vähä vanhemmasta:
Vielä päällen päätteiksi
Kurit isoimmat isältä.
Vapon vaatteita pitäävät;
Tyttö ryysyissä rypööpi:
Vaikka Vapon vaateorret,
Olivat täpöisen täynnä,
Notkui vaatteihen nojalla.
Vapon vaipat vallattuna;
Vapon tyttö vaipatonna,
Tyytyväinen tyynytönnä.
Pirjon tytöt tyynyllissä
Pulsterillasa puloovat.
Myöskin poikasi poloisen,
Täytyi koiveta kotoosa,
Emänkonnulta erota
Joka joutui nainnan kautta
Höplän Hölmösen käsillen.
Nyt hän marsiipi majaasa,
Kaunis kapraali komia.
Hevoisväissä keppiherra.
Sota monia sovaissut,
Tuskat monen turmellunna;
Hänen palvelus paranti,
Virka taivutti tapasa,
Yhä totuuteen totutti.
Kohta joutuupi kotiisa,
Perimään emänperuja
Tahtoo hallita taloosa
Pitee kovemman komennon.
Tuohon turva Tuhkimuksen;
Tuohon turvauva itekkin
Kuin out kunnoton isäntä.
Ole miesi, pijä mieli!
Pijä Pirjoa kurissa;
Nauho häntä nahkavyöllä
Ropsi häntä ruoskallasi.
Elä pötki pöyvän alle
Konsa korviais tapaapi
Pirjon pilkkana pitäyvyt,
Kylänvanhimmaks valittu
Olet vaimon vallan alla,
Pahan porton potkittava.